Odottavan aika on pitkä

Tiedättekö sen tunteen, kun odottaa jotain oikein innolla?

Minusta tuntuu, että näin toukokuussa varsinkin, monen mielessä pyörivät jo tulevan kesän lomasuunnitelmat. Partiokesän kruunaavat tietysti kesäleirit (vaikka minusta kämppätalkoissa on sitä jotain...) ja telttailemaan tai mökkeilemään voi lähteä paljon vaivattomammin kuin kahdenkymmenen asteen pakkassäässä. Jep.
Omiin kesäsuunnitelmiin mahtuu ainakin yksi isompi partiotapahtuma, nimittäin Vaeltajien RoverQuest, mutta sitäkin enemmän odotan innolla jotain vielä suurempaa ja jännittävämpää, nimittäin olen lähdössä kesällä 2015...

                                               Japanin jamboreelle !

Tämän hetkinen suunnitelma - tarviiko siihen vielä jotain muka lisätä?! Kuvat: yle.fi ja googlemaps.

Jamboree on kaikkien maailman partiolaisten yhteinen leiri, joka järkätään 4 vuoden välein eri puolella maailmaa. Tällä kertaa luvassa on matka itään, Japaniin. Kuten arvata saattaa, osallistujamääristä puhuttaessa käytetään 5 numeroisia lukuja - pelkästään meitä suomalaisiakin on lähdössä lähes 1000! Kuvitelkaa, leirihän on suurempi kuin aika moni Suomen kaupunki ;)
Viimeksi Jamboree järjestettiin jokunen vuosi sitten Ruotsissa. Kuuntelin kateellisena tarinoita huippusupermahtavasta kokemuksesta, ja päätin, että seuraavalle leirille lähtee mukaan myös muuan Viivi. Nyt ilmoittautuminen vuoden päästä kesällä 2015 pidettävälle leirille on jo päättynyt, mutta jos sinun rinnassasi pistää jo nyt innostus päästä mukaan, kehotan kaivamaan säästöpossun esiin ja suuntaamaan katseen kohti Amerikan maan retkeä 2019!
Päälle kaksikymppinen partiolainen ei enää osallistu leirille leiriläisenä, vaan toimii palvelutehtävissä. Siinä jos missä pääsee takuulla tutustumaan partiolaisiin ympäri maailman.
Lupaan kertoa kesän 2015 jälkeen kaiken tuosta kaukaisesta reissusta!

Mutta ei, tähän reissuun on aikaa vielä vuosi, ja odottavan aika on p i i i i t k ä.
 Mitä tehdä kun leirikuume iskee? Seuraavia vinkkejä voi varauksella hyödyntää kaikkien kesäleirien odotteluun ;)

1. Kirjoita varusteluettelo

2. Mieti, voisiko leiripaikalle matkata vaihtoehtoisella tavalla tai epätavallista reittiä?

Kuten minä ja partiokaverini Hilla - päätimme lähteä Jamboreelle kahdestaan. Suunnitelmamme on lentää jo muutamaa viikkoa ennen leiriä Japaniin - siinä ajassa pääsemme seikkailemaan ja tutustumaan maahan. On jännittävää päästä suunnittelemaan itselleen kiertomatka!

3. Katsele vanhoja leirikuvia, fiilistele, ja ideoi tulevalle leirille jotain siistiä.

Leirinuotio Kilkkeeltä, Minä ja Hilla syömässä lettua, ja "se tavallinen" leiripaikka Kuusamossa talvella. Mitä seuraavista on luvassa ensi kesänä? Kuvat: Hilla

Oliko naapurilla viime kesänä teltan vieressä oma uima-allas? Nukkuiko kaverisi coolissa riippumatossa? Entä jos pukisi päälle valkoisen t-paidan ja antaisi kaikkien kirjoittaa siihen omat leiriterveisensä? Onko mielessäsi hauska pikku jekku, joka kaipaa toteuttamista?

Leirillä on aina huippua, mutta - usko tai älä - pienellä suunnittelulla, mielikuvituksella ja huumorilla siitä voi saada entistä huipumman! Keksi idea, jolla teet omasta ja muiden leiristä entistä hauskemman.
Ps. Uima-altaan rakennat helposti ehjästä pressusta ja muutamasta puukalikasta.
Pps. Muista kysyä rakennuslupa leirinjohtajalta!

Vielä lopuksi: minut haastettiin kertomaan, mikä on hyödyllisin taito, jonka olen partiossa oppinut.
Ehdottomasti selviytymistaito ja organisointikyky. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta se ei tarkoita sitä, että homma menisi plörinäksi. Kaikesta selviää, kun ei luovuta, vaan yrittää tehdä asiat parhaansa mukaan, ja käyttää hieman nokkeluutta (jota sitäkin oppii partiossa). Lisäksi olen todella iloinen, että olen saanut partiossa vastuutehtäviä ja päässyt järjestämään ja johtamaan leirejä ja tapahtumia. Siitä taidosta on hyötyä useasti muuallakin kuin partiossa :)
 Kyllä partiolainen saa homman kuin homman toimimaan!

Partiokuulemiin!
-Viivi, Kuusamon Tunturisiskot ja -veikot

Partioviikon tilapäivitystulitus!

...koska ne vaan kertoo kaiken.


Maanantai

#partioviikko, osa 1. 
Mää tulin just aika upialta partiokurssilta ja aattelin lähtä nyt ettimään tarvikkeita huomiseen Onnenpyörätempaukseen (tervetuloa huomenna Rotuaarille neljän jäläkeen parantaan maailmaa!). Onneks ei tarvi ottaa huivia kaulasta koko viikolla - ja Mainio Matkaaja on mulla yökylässä! Parhautta.
#partioscout #parempimaailma

Ei sitä ihan joka päivä varaa keskustaa partiotempausta varten. Tosin sitten piti vielä sumplia työnjakoa ja kuljettaa autolastillisia kamaa ympäri kaupunkia. Eipä tuossa vaiheessa tosin vielä arvannutkaan minkälainen tapahtuma tuo ylipäätään tulisi olemaan, kyllä se tapahtui vasta itse tapahtumapäivänä, eli:


Tiistai

#partioviikko, osa 2.
Onnellinen tempauksenjärkkääjä tässä moi! Ei sitä ihan joka päivä tuu varanneeksi Rotuaaria taikka sitten viettäneeksi siellä iltapäivää pyörittelemässä Hyvien tekojen onnenpyörää, puhaltelemassa saippuakuplia ja juttelemassa ihanien ohikulkijoiden kanssa ukulele-huuliharppuorkesterin säestämänä. Ohikulkijat lupasivat mm. hymyillä enemmän, kuunnella ja huomioida muita ja rakastaa niin itseään kuin lähimmäisiäänkin. Isoja juttuja, pistää hymyilyttämään!
Kiitos kaikki te, jotka olitte mukana, niin mahdollistamassa kuin osallistumassakin! (Ens vuonna tehdään tuplasti isommin.)
Kuva © Janne Seppänen
#partioscout #parempimaailma

Kun saavuttiin paikalle, kaikki tuntui loksahtavan paikalleen. Tempaus siis perustui kansalliseen kampanjaan Yhdessä Parempi Maailma, jonka pointtina oli saada koko Suomi tekemään hyvä tekoja. Me jalkautettiin se Oulun (ja Vaasan) keskustaan, ja kyllä ihmiset olikin ihania! Onnenpyörästä saattoi saada esimerkiksi tarvikkeet ystävyydensolmuavaimenperään, jonka voi antaa vaikka kaverille tai solmia uuden ystävyyden, tai haasteen. Haastelakana tuli ihan täyteen hyvien töiden lupauksia ja haasteita muille. Ei voinut kuin hymyillä!


Keskiviikko

#partioviikko, osa 3.
Löysin päiväkirjamerkinnän, päivätty vuoden 2006 kesään. Siinä sanottiin näin: "P-PPP:n piirileiri Leimu06 avasi silmäni ja sai minut tajuamaan mitä partio todella on ja miten hieno harrastus se on. Leimulla opin monia asioita ja tajusin miten hienoa on että olen partiolainen. Tästä edespäin aion kunnioittaa partion perinteitä ja ehkäpä myös ryhtyä vartionjohtajaksi ja sen jälkeen laumanjohtajaksi. Olisi myös hauska tutustua muiden maiden partiolaisten kanssa."
Eli moi sä 18-vuotias Katti jonka partioinnostus sen kun kasvaa, oot oikealla tiellä! Rakkain terkuin 10-vuotias sinä.
#partioscout

Partioviikko tuo esille myös omaa ylpeyttä ja motivaatiota. Vaikka mun partiopolku on ollut mutkainen, olipa hassua huomata kuinka innostunut olin jo kymppivuotiaana! TÄMÄN TAKIA me tehdään isoja leirejä. Että tulis niitä silmiäavaavia kokemuksia niille kymppivuotiaille pikku-Katteille.


Torstai

#partioviikko, osa 4.
Eipä pitkään aikaan ole ollut näin hyvällä tavalla kiireistä viikkoa! Tänään kävin Yle Oulu Radion studiovieraana Mainio Matkaajan ja Herttan kanssa. Oli kivvaa ja ihan mahtista että partio on näkynyt medioissa myös muualla! Meillä on ihan huippu meininki!
Studiosta lähdin (koulun kautta) Pohjolan Pirteät ry.n perinteiseen kakkukilpailuun ja voi että tuo partioperhe on rakas. Nyt väsyttää, mutta onnellistuttaa sitäkin enemmän
#partioscout

kuva © Ilpo Salo

Partioviikko näkyi medioissa ihan mielettömän paljon, kuten voi lukea myös Partiojohtaja.fi:stä. Partioviikko on myös partiolaisten omaa juhlintaa, kuten tuo meidän lippukunnan (Pohjolan Pirteät) perinteinen Yrjönpäivän kakkukilpailu...;)


Perjantai

#partioviikko, osa 5.
Seikkailut sen kun jatkuu! Tänään Ylen Rakkausviikko huipentui Koko Suomi Halaa - tempaukseen jota lähetettiin suorana Oulun Rotuaarilta - ja kun partiolaisia pyydetään mukaan niin partiolaisethan lähtee mukaan! Tänään vilahdettiin siis telkkarissa ja http://areena.yle.fi/tv/2164059 löytyy vielä. Eniten huomiota ja ruutuaikaa sai tietty meidän Mainio Matkaaja, jolle halailu oli kyllä ihan omiaan...Ihan huippista, vieläkin hymyilyttää! (Viimeksi kun oon nähny oululaisten hymyilevän näin paljon, meillä oli sentään katu peitetty ruusuilla.)
kuva © Janne Seppänen

Mun partioviikon huipensi täältä "Suomen kosketuskammoisimmalta seudulta" suorana lähetetty halaustempaus liittyen Ylen Rakkausviikkoon ja Koko Suomi Halaa -häppeninkiin. Huivikauloja meitä oli paikalla ihan mukavasti, kun kerran pyydettiin! Mikäs sen parempi tapa juhlistaa partioviikkoa ja Yhdessä Parempaa Maailmaa kuin halaamalla!


Mun blogihaaste on kertoa lempparipartiotavarasta - ja oikeastaan ohitan omasta mielestäni vähän tehtävänannon. Nimittäin itse tuppaan hieman personifioida tätä nimenomaista partio"tavaraa" ja herättää huvittuneisuutta, koska mulle se on enemmän lähes elävä olento kuin tavara (:D). Joten mun suokkaripartioheppu on ehdottomasti näissäkin kuvissa useasti tavattu perunapäiden heimoon kuuluva meidän piirin Mainion Menon nimihahmo Mainio Matkaaja! Ei vaan yksinkertaisesti olla hymyilemättä tuolle naamataululle ja Mainion halaaminen pelastaa päivän kuin päivän.

ps. Ihan huikeita partiouutisia joka puolelta. Esimerkiksi meidän Pohjanmaan Partiolaisten jäsenmäärän välitavoite 4600 jäsentä saavutettiin yli kolme kuukautta etuajassa. Huraa, hyvä me! Pääkaupunkiseudun Partiolaiset taas rikkoi kymppitonnin rajan, huraa, hyvä te! Ja mikä ehkä kaikista hienointa, Yhdessä Parempi Maailma -kampanjaan kirjattiin yli 11 000 hyvää tekoa. Huraa, hyvä kaikki me ja koko Suomi!!

Makkaraa, hauskanpitoa ja iltanuotiolla istumista

Kuten otsikosta moni varmaan tajusi, olimme vartiomme kanssa retkellä lippukuntamme majalla Vaasan Jungsundissa. Meidän majamme (tai kämppä niin kuin usein kuulee..) on rakennettu jo 60-luvulla. Majalla on tehty muutama isompi remontti sekä lisäki pienempiä kunnostustöitä. Majalta löytyy sähköjen lisäksi mm. pehmeät sängyt ja sohva ;)

Lähdimme vartiomme eli Koalien kanssa perjantaina kohti Jungsundia. Perille päästyämme nostimme ensimmäisenä lipun ja sytytimme takan. Pikkuiset lähtivät vielä viimeistelemään iltaohjelmaansa ja minä ja vj-parini jäimme tekemään tortillaa iltapalaksi. Seuraavaksi söimme kaikki yhdessä ja lähdimme sitten ulkoilemaan. Leikimme muutaman leikit ja paistoimme nuotiolla vaahtokarkkeja. Hämärän laskeutuessa tytöt pitivät meille pelottavan maastoleikin, jossa jouduimme menemään pimeässä metsässä etsien erilaisia lappuja. Maastoleikistä selviydyttyämme palasimme sisälle, juttelimme vielä hetken ja sitten kaikki hipsivät nukkumaan. :)

 

 

Lauantaina heräsimme aika pirteinä ja aamureippailun jälkeen aloimme yhdessä tekemään aamupalaa. Lauantain pääohjelma meillä oli rastirata, jossa oli mm. erilaisia ongelmanratkaisurasteja, suunnistusta, ja ruuantunnistamistamaistamalla:D Lauantaina muuten vain rentouduimme ja pidimme hauskaa yhdessä. Söimme iltapalaksi nuotiolla paistettuja nugetteja ja makkaraa. Illalla katsoimme vielä yhdessä elokuvan ja sitten menimme nukkumaan!

 

 

 

 Sunnuntaina ehdimme vielä käydä ulkoilemassa Enkelipurolla, joka on meidän lippukunnan nimeämä pieni puro lähellä majaamme. Nimi tulee tarinasta, jossa poika ja tyttö leikkivät puron rannalla ja tyttö putoaa puroon. Poika lähtee hakemaan apua, mutta hänen palatessaan takaisin tyttö istuu kivellä ja kertoo, että enkeli pelasti hänet. Tämä tarina on kulkenut lippukunnassamme vuosikymmenniä ja joka retkellä kuuluu käydä purolla!

 

 Lopuksi siivosimme ja lähdimme kotia kohti.

HAASTE:

Minun haasteeni on siis kertoa ensimmäisestä partioleiristäni! Minun ensimmäinen partioleirini oli samana vuonna kuin aloitin partion eli vuonna 2005. Leiri oli Vaasan alueen partiolaisten yhteinen leiri ja leiri järjestettiin Vaasan Metsäveikkojen leirialueella Inkelinmaalla. Leirin nimi oli Jatuli. Ennen leirille lähtöä minua jännitti YLI paljon koska en ollut ikinä ennen ollut missään suuremassa tapahtumassa!! Leirin muistan vieläkin hyvin, minulle jäi monia hyviä muistoja sieltä. Myös niitä ei-niin-kivoja muistoja jäi, mm. se, kun jonain päivänä oli niin pahaa ruokaa, että olin nälkäinen enkä uskaltanut sanoa siitä kenellekkään. Kuitenkin ihan huippu leiri oli ja siellä tutustuin partiolaisiin joiden kaveri olen vieläkin!:3

                           Kuvassa minä vasemalla.


-Juulia Järvinen, Vaasan Partiotytöt

 

 

Kånken looks

Tämä postaus sisältää Fjällräven-sijoittelua.

Riitu, 20

"Ostin Kånkenini keväällä 2012 ylioppilaslahjarahoilla.
Reppu on nähnyt ja kokenut paljon, mm. Roverway-tapahtuman pölyisen leiriosan Evolla."

5 April 2014, Oulu

Emmi, 19

"Sain Kånkenini synttärilahjaksi.
Siinä roikkuu Herbert-ötökkä."

5 April 2014, Oulu

Katti, 18

"Hankin uuden Kånkenin, koska tarvitsin läppäriversion.
Repussa roikkuu kambodžalainen kala, mörönpelotuslamppu ja posliiniset puukengät."

5 April 2014, Oulu

Juulia, 17

"Kånkenini on ajalta, jolloin ne eivät olleet vielä massatrendi.
Se on nähnyt paljon maailmaa ja kulkenut mukanani kaikissa partiojutuissa Saariselältä Helsinkiin."

5 April 2014, Oulu

Satu, 21

"Tämä Kånken edustaa yhtä lempiväreistäni.
Istuinalusta kruunaa täydellisen reppukokemuksen."

5 April 2014, Oulu

Kuvat: Janne Seppänen - kiitos!

Muistathan myös vuoden takaisen Villasukka looksin!

Partioviikko lähestyy, oletko valmis?

Partioviikkoa vietetään vuosittain sillä viikolla, kun on Yrjönpäivä (23. huhtikuuta). Tänä vuonna se osuu viikolle 17. Silloin partiolaiset näkyvät ja kuuluvat tavallista enemmän järjestämällä erilaisia tempauksia ja tapahtumia sekä käyttämällä huivia tai muita partiovaatteita.

Viikon teemana on tänä vuonna Suomen Partiolaisten kampanja 'Yhdessä Parempi Maailma' eli 'YPM'. Kampanja kestää koko huhtikuun ja se haastaa meidät kaikki, ei-vielä-partiolaisetkin tekemään pieniä tekoja muiden hyväksi. Partiolaiset voivat kerätä hyvillä töillä tehtyjä pisteitä lippukuntansa tilille, mutta kuka tahansa muukin voi lisätä omat pisteensä vaikka kotipaikkakuntansa lippukunnalle. Lisätietoa tästä löytyy muun muassa kampanjan nettisivuilta ja Facebookista.

Me Pohjanmaan Partiolaiset haastamme teidät partioviikolla kahteen haasteeseen:

1.Vetäkää huivi kaulaan, ottakaa kamera mukaan ja etsikää paikkakunnaltanne jokin paikka, jossa tavallisestikin käyt. Nappaa sitten itsestäsi huiviselfie vaikkapa ruokakaupassa tai kaupungin ihmisvilinässä.
Entä miltä kuulostaisi shoppailu tai lenkkeily partiokavereiden kanssa? Ottamasi kuvan voit sitten lisätä Facebookin profiilikuvaksi ja jakaa Instagramissa sekä muualla somen ihmeellisessä maailmassa hashtagilla #partioscout.
2. Samalla tagilla voit myös jakaa hauskimpia partiomuistojasi viikon ajan Facebook-tilapäivityksenä.


Tässä muutama malliotos Seinäjoelta:

Hyviä leffoja tulossa teatteriin?!

Uskomattomia löytöjä!

Musiikki Järvenpäässä kajahtivat kunnon soundit.

Mikähän ketsuppi sopis makaronimössön kanssa?

Lataa kameran akut ja kerro kavereillekin haasteista. Enää on pari viikkoa partioviikon alkuun!

Medialähettiläskoulutukseen haku käynnissä nyt!

Oletko partiolainen? Ajoittuuko syntymävuotesi vuosien 1991 ja 1998 välille? Oletko jollain tavalla kiinnostunut keskusjärjestömme eli Suomen Partiolaisten (SP) toiminnasta, esiintymisestä, markkinoinnista tai uusien ideoiden työstämisestä? Pidätkö valokuvaamisesta, kirjoittamisesta tai videoiden tekemisestä? Onko partio sinusta niin hauska harrastus, että haluaisit kertoa sen hienoudesta muillekin?

Mikäli vastaat näihin kysymyksiin kyllä, jatka ihmeessä lukemista. Nyt on aika hieno mahdollisuus tarjolla! Ensin vähän taustatietoa (lainattu Suomen Partiolaisten Young Spokespeople -sivulta):

Young Spokespeople Finland on Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n viestinnän ohjelma, jonka toteuttaa suomalainen 15-22-vuotias partiolainen. Ympäri maata! 

Tavoitteena on kertoa nuorisojärjestöstä nuorten kasvoin. Toimintaan mukaan pääsee medialähettiläskoulutusten kautta. Idea on lähtöisin Iso-Britanniasta 2007. Myös Ruotsissa toimii Scouternas Unga Talespersoner.

Olen itse käynyt Young Spokespeople- eli medialähettiläskoulutuksen tammikuussa 2010. Tuolloin koulutus järjestettiin ensimmäistä kertaa täysin vailla tietoa projektina alkaneen ohjelman tulevaisuudesta. Koulutuksessa tuolloin tutustuttiin SP:n brändiin, strategiaan ja markkinointiohjeisiin. Harjoiteltiin esiintymistä ja ihmisten edessä puhumista niin livenä kuin videonkin välityksellä. Tehtiin haastatteluharjoituksia, nauhoitettiin ja kuunneltiin niitä. Mietittiin, mitä kaikkea partio voi olla ja miten tämän harrastuksen mahtava monipuolisuus saataisiin näkyville eri medioissakin niin, että myös partiota harrastamattomat tietäisivät, ettei partio ole sitä iänikuista solmujen tekoa ja mummojen auttamista kadun yli. Opeteltiin tajuamaan se, että partio on toki näitäkin asioita, mutta myös aika paljon muuta! Nuorten ajatusten ja ideoiden arvostamista, vastuunottokyvyn harjoittelua, itse tekemistä. Sitä, että partiossa nuoret saavat tehdä asioita itse turvallisessa ympäristössä ja kokeneempien partiolaisten avustaessa. Kaiken tämän takana oli SP:n sedät ja tädit herättänyt jäsenmäärän lasku, joka oli saatava pysäytettyä. Suomen Partiolaisten jäsenmäärän kehitys onkin sittemmin saatu käännettyä kasvuksi.

Pohjanmaan Partiolaisten kasvuprojektin maskottina häärää Mainio Matkaaja. Keväällä suunniteltiin piirin viestintäporukan kanssa tulevia juttuja, ja Mainio oli toki mainiossa menossa mukana.

Medialähettilään pestini aikana olen päässyt mukaan projekteihin, joista en olisi osannut todennäköisesti edes unelmoida. Kesällä 2010 järjestettiin finnjamboree Kilke, jossa mm. pääsin esittelemään leiriä VIP-vieraille. Olen ollut myös useamman kerran Radio Pookin haastateltavana milloin mihinkin partiotapahtumaan liittyen, päässyt haastattelemaan pääministeriä Partio-lehteen jäsenkokouksen yhteydessä ja viemään partiolaisten adventtikalentereita lastenosaston potilaille. Olen piirin viestintäryhmäjäsenyyden kautta luonut suhteita piirimme lehden toimituskuntaan ja päässyt kirjoittamaan ja valokuvaamaan juttuja lehteen. Viestintäryhmässä olen päässyt osallistumaan myös ulkoisen viestinnän ja tempausten suunnitteluun sekä niiden toteutukseen. Medialähettiläänä toimit sekä Suomen Partiolaisten että oman piirisi luottamushenkilönä. Suomen Partiolaiset järjestävät medialähettiläille eli YSPeille jatkokoulutuksellisia verkostotapaamisia, joissa ajankohtaisten asioiden puimisen ja jatkokouluttautumisen lisäksi pääsee tutustumaan muilla kursseilla olleisiin kolleegoihin. SP:n kautta olen päässyt myös osallistumaan viime vuoden Nenäpäivä Show -lähetykseen studioyleisön joukossa, moikkaamaan Robinia YLE Tohlopin käytävällä ja heittämään ylävitoset Stigin kanssa. Kaikki tämä partiohuivi kaulassa ja huippujen medialähettiläskavereiden loistoseurassa.

Parasta medialähettilään pestissä on kuitenkin ollut ehdottomasti samanhenkisten ja supermukavien ihmisten tapaaminen. Medialähettiläsverkosto ylettyy koko Suomen ylitse, joten tarpeeksi monta tapahtumaa ja verkostotapaamista kierrettyä tulee huomanneeksi, että partiotuttuja löytyy maan lähes joka kolkasta. Olen näiden ihmisten kanssa osallistunut mm. kansainväliseen Roverway-tapahtumaan, jossa muodostimme Young Sad Pandas -vartion. Medianäkyvyyttä vartiomme ei muita vartioita enempää saanut, joten varsinainen "YSP-keikka" ei ollut kyseessä, mutta vartion jäsenet olivat medialähettiläspiireistä toisensa löytäneitä. YSPeyden myötä olen päässyt myös tutustumaan lähietäisyydeltä useisiin minua kiinnostaviin asioihin median ja viestinnän alalla. YSP-toiminta on loppupeleissä tekijöidensä näköistä; uusia tempauksia ja projekteja suunnitellaan niin piireissä alueellisesti kuin keskusjärjestössä valtakunnallisestikin jatkuvasti.

Young Sad Pandas -vartiomme Roverway 2012 -tapahtumassa. Kuva on otettu Muoniossa Pallas-Yllästunturin alueella sijaitsevan Taivaskeron huipulla. Kuva: Akseli Silfver.

Tässä joitain esimerkkejä siitä, mitä medialähettilästoiminta voi esimerkiksi olla. Pestin konkreettinen sisältö voi riippua medialähettilään omien intressien ja taitojen lisäksi mm. piiristä. Myös koulutus on tätä nykyä luonnollisesti ensimmäisestä koulutuksesta kehittynyt, ja sisältö voi olla eri. Ihmiset on kuitenkin takuuvarmasti huippuja ja koulutus antoisa, siitä ei ole epäilystäkään.

Mikset siis hyppäisi mukaan ja hakisi ensi tammikuussa järjestettävälle kurssille? Hakuohjeet löytyvät täältä. Mikäli kysymyksiä heräsi, voi niitä esittää vaikkapa tämän postauksen kommenttiosiossa tai lähettää sähköpostitse allekirjoittaneelle (riitu.kerolaÄTpartio.fi). Pohjoisessa asuville hakijoille voin lohdutuksena kertoa, että SP pitää medialähettiläistään hyvää huolta (ja mm. matkakulut kurssille korvataan).

Haku kannattaa tehdä nyt, eikä viidestoista päivä! Toki silloinkin vielä ehtii, haku päättyy nimittäin 17.11.2013.

→ Hae täällä! ←

PS. Loppuun omasta mielestäni paras partion markkinointivideo muutaman vuoden medialähettiläspestini ajalta. Näin. Toimii. Lähes täysin partiottoman kesän jälkeen tulee ikävä isoja leirejä. Tekee mieli mennä metsään.

Let's go to do some scoutplanking!

Planking eli suomalaisittain lankuttaminen on netin kautta levinnyt ilmiö. Alkuperäisenä ideana siinä on etsiä julkiselta paikalta jokin odottamaton paikka, johon sitten asetutaan mahalleen makaamaan kädet sivuilla ja otetaan kuva. Lankutus on sitä onnistuneempi, mitä enemmän tapahtumalla on yleisöä ja mitä epätodennäköisempi ja haastavampi lankutettu paikka on. 

Olimme pari viikkoa sitten muutaman lippukuntamme samoajan kanssa mökkeilemässä ja saimme idean toteuttaa lankutus-kuvasarja. Alkuperäisen lankutuksen kaikkia pykäliä me ei aivan toteutettu, koska kuvat otettiin mökin ympäristössä, eikä meillä ollut ulkopuolista yleisöä. Kuvauspaikat kuitenkin puhukoot puolestaan. Lisähaastetta haettiin siitä, että jokaisessa kuvassa lankuttaja on myös makuupussin sisällä.

Lankuttaessamme totesimme, että laji vaatii yllytyshulluutta, uhrautumista ja tällä kertaa myös vaihtovaatteita ja -makuupussia. Toisinaan matka kuvauspaikalle voi olla pitkä ja kivinen...

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Täytyyhän se makuupussikin joskus pestä.

Kun lankuttaja kohtaa voittajansa. Keinua tai ruohonleikkuria emme pystyneet haastamaan.

Terveisin Autenttiset Anonyymit:

Partiokesän tilannekatsaus á la Janika

Heipa hei kaikki partiolaiset ja ei-partiolaiset lukijamme! Mulle siunaantui tämän viikon kirjoitusvuoro, mikä oli sinällään hankalampi homma, koska mulla ei tällä hetkellä oo kauheesti partiojuttuja menossa. Mutta eiköhän tästäki jonkinlainen postaus tuu! Elikkäs elikkäs, mitäs mä oon tänä kesänä ehtiny ja mitäs tuun tekemään?

Mut saattoi nähdä Vaasassa hehkutetuilla Myötäpäivillä kesäkuun alussa ja ei menny hehkuttaminen hukkaan! Oli tosihauska viikonloppu ja oli kiva olla ekaa kertaa "kunnolla" sielä pestipuolella! Olin siis lehdistöllä ja pääasiakseni tein tarpojien ohjelmasta juttua nettiin. Lähinnä siis pyöräilin paikasta toiseen ja kyselin oliko tarpojilla kivaa ja mitä on päästy tekemään. Ja sitten koostiin koko päivän tekstin muotoon.

Myötäpäivien jälkeen istuin linkkarissa ja mua kysäistiin Alahärmäläisten kesäleirille muonittajaksi ja koska ilman tätä tarjousta mun kesä olis ollu hyvin, hyvin partioton, joten lupasin lähteä mukaan. :) Tää koitos on siis edessä vasta heinä- ja elokuun vaihteessa, mikä tarkoittaa taas sitä, että mulla on hyyyvin paljon aika ikävöidä menneitä partiojuttuja edellisiltä kesiltä ja haaveilla kaikista tulevista jutuista ja tulevasta partiovuodesta.

Vanhojen muistelu tarkoittaa myös sitä, että tuntuu niin hullulta aatella, että siitäki on jo kaks vuotta, kun oltiin Ruotsissa maailmanjamboreella! Ja mikä hulluinta, edelleen tulee semmonen "äääää haluan sinne takasin!"-olo. Että jos pähkäilette Japanin jamboreelle lähtöä, tehkää se! Ette varmasti kadu ;)

Mun kesään siis kuuluu vanhojen ja uusien juttujen fiilistelyjä, myötätuulta ja muonitusta. Kommenttilootaan voi jättää oman kesän suunnitelmia ja hyviä leiriruokavinkkejä. Hyvää kesää kaikille ja toivon mukaan te partioitte enemmän. :)

Myötäpäiväilyä

Täällä Pohojanmaalla oli tuossa parisen viikkoa sitten tapahtuma nimeltään Myötäpäivät, eli siis koko piirin kokoinen yhteistapahtuma kaikenikäisille ja kokoisille partiolaisille.

Paikan päällä meitä huivikaulaisia oli abouttia 1500 eli aivan tarpeeksi. Tapahtuma oli yhen yön pituinen ja sioittui Vaasan kauniiseen kesäkaupunkimaisemaan, itse ohjelmaa oli harmillisen vähän kaupungin keskusta-alueella (itsehän olisin mielelläni nähnyt kaupungin keskustan tulvivan partiolaisista joka suunnasta). Vaikka se tapahtuma tosiaan oli yhden yön mittainen niin me tekijät saavuttiin paikalle jo päivää aiemmin ihmettelemään, että mitä tässä nyt pitäs tehä.

Mun hommana tässä tapahtumassa oli olla videokuvaajana, eli yritin näyttää pätevältä videokameran kanssa, ja tän pestin kautta pääsinkin sitten kattomaan kaikkien eri ikäkausien ohjelmistoa mukavasti lähietäisyydeltä. Viikonlopun päätteeksi sitten editoin niitä videoita ja ne pistettiin nettiin (sä laitoit minut nettiiin ~) kaiken kansan ihmeteltäväksi. Niitä voi käydä kattomassa Myötäpäivien youtube-kanavalla, jos kiinnostusta löytyy (avajaisvideota en myönnä tehneeni sen surkean laadun takia, syytän tästä katastrofin poikasesta tiettyä individuaalia, joka kaikesta huolimatta pakotti sen luomisen. Tiedät kyllä kuka olet...

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli todella onnistunut ja minäkin opin ehkä käyttämään iMacia edes jotenkin. Olimme siis saaneet työpisteeksemme Vaasan amiksen iMac-luolan, ja koneet aiheuttivat suhteellisen paljon turhautuneita äännähtelyjä ainakin alkutuimaan (niissä ei ole mitään logiikkaa!). Emmikin oppi, että kamerassa on hyvä olla muistikortti sisällä toiminnan maksimoimiseksi. 

Ohjelmaa oli paljon ja monipuolisesti. En edes pysty luettelemaan kaikkea mitä siellä oli, ensimmäisenä mieleen tulee laser-rata, vesisota, auton hajottaminen lekalla, leijan tekeminen ja sokkorata. Puhumattakaan päättäjäisistä, mitä oli jokaiselle ikäkaudelle omansa. Samoajilla bileet ja sutkuilla tais olla jotain näytelmän tyylistä. 

Samoajien bileissä DJ Jankleri (lue: jangler) pisti taas parastaan ja massa völlyi. Olen virallinen fanityttö vaikka settilistasta löytyikin maailman historian häiritsevin kesäbiisi Levikset repee (tasoissa tytöt tykkää). Kyllä sillä varmasti oli syynä. Uskoni on horjumaton.

Oli mahtia nähdä kaikkia partioihmisiä täältä pohjoisesta kun yhden vuoden kerkesi etelässä käydä jo opiskelemassa. There is no place like home. Siinä on iha oma fiiliksensä kun aina voi morottaa ihmisiä ihan sama mihin suuntaan päänsä kääntää. Lopputunnelmaksi jätän teille tämän kuvaceptionin: 

Kuvaajan ottama kuva kuvaajasta joka ottaa kuvaa kuvaajasta kun hän kuvaa videokuvaa.

Ette voi väittää, että tämä ei olisi hienointa mitä eläessänne olette nähneet.