Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupungissa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kaupungissa. Näytä kaikki tekstit

8.7.2013

Partiokesän tilannekatsaus á la Janika

Heipa hei kaikki partiolaiset ja ei-partiolaiset lukijamme! Mulle siunaantui tämän viikon kirjoitusvuoro, mikä oli sinällään hankalampi homma, koska mulla ei tällä hetkellä oo kauheesti partiojuttuja menossa. Mutta eiköhän tästäki jonkinlainen postaus tuu! Elikkäs elikkäs, mitäs mä oon tänä kesänä ehtiny ja mitäs tuun tekemään?

Mut saattoi nähdä Vaasassa hehkutetuilla Myötäpäivillä kesäkuun alussa ja ei menny hehkuttaminen hukkaan! Oli tosihauska viikonloppu ja oli kiva olla ekaa kertaa "kunnolla" sielä pestipuolella! Olin siis lehdistöllä ja pääasiakseni tein tarpojien ohjelmasta juttua nettiin. Lähinnä siis pyöräilin paikasta toiseen ja kyselin oliko tarpojilla kivaa ja mitä on päästy tekemään. Ja sitten koostiin koko päivän tekstin muotoon.


Myötäpäivien jälkeen istuin linkkarissa ja mua kysäistiin Alahärmäläisten kesäleirille muonittajaksi ja koska ilman tätä tarjousta mun kesä olis ollu hyvin, hyvin partioton, joten lupasin lähteä mukaan. :) Tää koitos on siis edessä vasta heinä- ja elokuun vaihteessa, mikä tarkoittaa taas sitä, että mulla on hyyyvin paljon aika ikävöidä menneitä partiojuttuja edellisiltä kesiltä ja haaveilla kaikista tulevista jutuista ja tulevasta partiovuodesta.

Vanhojen muistelu tarkoittaa myös sitä, että tuntuu niin hullulta aatella, että siitäki on jo kaks vuotta, kun oltiin Ruotsissa maailmanjamboreella! Ja mikä hulluinta, edelleen tulee semmonen "äääää haluan sinne takasin!"-olo. Että jos pähkäilette Japanin jamboreelle lähtöä, tehkää se! Ette varmasti kadu ;)


Mun kesään siis kuuluu vanhojen ja uusien juttujen fiilistelyjä, myötätuulta ja muonitusta. Kommenttilootaan voi jättää oman kesän suunnitelmia ja hyviä leiriruokavinkkejä. Hyvää kesää kaikille ja toivon mukaan te partioitte enemmän. :)

21.6.2013

Myötäpäiväilyä

Täällä Pohojanmaalla oli tuossa parisen viikkoa sitten tapahtuma nimeltään Myötäpäivät, eli siis koko piirin kokoinen yhteistapahtuma kaikenikäisille ja kokoisille partiolaisille.

Paikan päällä meitä huivikaulaisia oli abouttia 1500 eli aivan tarpeeksi. Tapahtuma oli yhen yön pituinen ja sioittui Vaasan kauniiseen kesäkaupunkimaisemaan, itse ohjelmaa oli harmillisen vähän kaupungin keskusta-alueella (itsehän olisin mielelläni nähnyt kaupungin keskustan tulvivan partiolaisista joka suunnasta). Vaikka se tapahtuma tosiaan oli yhden yön mittainen niin me tekijät saavuttiin paikalle jo päivää aiemmin ihmettelemään, että mitä tässä nyt pitäs tehä.


Mun hommana tässä tapahtumassa oli olla videokuvaajana, eli yritin näyttää pätevältä videokameran kanssa, ja tän pestin kautta pääsinkin sitten kattomaan kaikkien eri ikäkausien ohjelmistoa mukavasti lähietäisyydeltä. Viikonlopun päätteeksi sitten editoin niitä videoita ja ne pistettiin nettiin (sä laitoit minut nettiiin ~) kaiken kansan ihmeteltäväksi. Niitä voi käydä kattomassa Myötäpäivien youtube-kanavalla, jos kiinnostusta löytyy (avajaisvideota en myönnä tehneeni sen surkean laadun takia, syytän tästä katastrofin poikasesta tiettyä individuaalia, joka kaikesta huolimatta pakotti sen luomisen. Tiedät kyllä kuka olet...


Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli todella onnistunut ja minäkin opin ehkä käyttämään iMacia edes jotenkin. Olimme siis saaneet työpisteeksemme Vaasan amiksen iMac-luolan, ja koneet aiheuttivat suhteellisen paljon turhautuneita äännähtelyjä ainakin alkutuimaan (niissä ei ole mitään logiikkaa!). Emmikin oppi, että kamerassa on hyvä olla muistikortti sisällä toiminnan maksimoimiseksi. 


Ohjelmaa oli paljon ja monipuolisesti. En edes pysty luettelemaan kaikkea mitä siellä oli, ensimmäisenä mieleen tulee laser-rata, vesisota, auton hajottaminen lekalla, leijan tekeminen ja sokkorata. Puhumattakaan päättäjäisistä, mitä oli jokaiselle ikäkaudelle omansa. Samoajilla bileet ja sutkuilla tais olla jotain näytelmän tyylistä. 


Samoajien bileissä DJ Jankleri (lue: jangler) pisti taas parastaan ja massa völlyi. Olen virallinen fanityttö vaikka settilistasta löytyikin maailman historian häiritsevin kesäbiisi Levikset repee (tasoissa tytöt tykkää). Kyllä sillä varmasti oli syynä. Uskoni on horjumaton.

Oli mahtia nähdä kaikkia partioihmisiä täältä pohjoisesta kun yhden vuoden kerkesi etelässä käydä jo opiskelemassa. There is no place like home. Siinä on iha oma fiiliksensä kun aina voi morottaa ihmisiä ihan sama mihin suuntaan päänsä kääntää. Lopputunnelmaksi jätän teille tämän kuvaceptionin: 


Kuvaajan ottama kuva kuvaajasta joka ottaa kuvaa kuvaajasta kun hän kuvaa videokuvaa.
Ette voi väittää, että tämä ei olisi hienointa mitä eläessänne olette nähneet.

28.5.2013

Retkellä Mansessa

Leon Lenkki ja Hilkan Kilpa on Hämeen Partiopiirin jokavuotinen partiotaitokilpailu. Tänä vuonna kyseinen kilpailu järjestettiin Tampereella 18.-19.5. kahden paikallisen lippukunnan toimesta. Lähdettiin kisoihin tuomaan osaamista täältä Pohojammaaltaki 4 hengen vartiolla, joka koostui ilmajokisista ja vaasalaisista. Vartion nimeksi arvottiin 'Banaanit'.

Oon itte jo kauan haaveillut kyseisiin kisoihin pääsemisestä, koska ne ovat myöhään keväällä ja silloin on ainakin mahdollisuus lämpimään säähän. En niin hirviästi tykkää talvikisoista. Tällä kertaa kuitenki sää suosi ja saatiin kesän ekat rusketusrajatkin!

Kisoja edeltävänä yönä me majoituttiin kisakeskuksena toimivalla koululla. Lauantaiaamuna keitettiin aamupuurot pihassa trangialla ja pakattiin rinkkoihin itte kisoissa tarvittavat tavarat. Kisat alkoivat yhteisillä avajaisilla, joiden jälkeen oli tunti aikaa rakentaa lähtötehtävänä ollut lampunvarjostin.

Kaikki satakunta vartiota rakentamassa lamppua/lampunvarjostinta. (Kuva: Keitaanniemi)

Me kisattiin vaaleanpunaisessa sarjassa, joka on varmaankin vielä monelle tuntematon juttu. Sarjaan voivat osallistua myös EVP:t eli ei-vielä-partiolaiset, kunhan vartiossa on edes yksi, jolla on Suomen Partiolaisten jäsenmaksu maksettuna. Sarja on vähän kevyempi kuin muut yli 18-vuotiaille tarkoitetut: reitti on lyhyempi ja esimerkiksi kätevyystehtävät on helpompia. Itte tykkäsin kovasti tästä "rento"-sarjasta, koska kisoihin on mukava mennä rennolla asenteella, ilman että sijoitus olisi tärkeintä. Kunhan tekee parhaansa! 

Lähtötehtävän jälkeen otettiin kartta käteen ja lähdettiin suunnistamaan annettua reittiä. Kisojen ensimmäisenä päivänä me kuljettiin noin 10 km. Reitin varrella meidän piti muun muassa rakentaa vatkain, keittää tortelliineja, antaa ensiapua,  tunnistaa perhosia ja testata tietoutemme Tampereesta ja turvallisuudesta.

Eniten tykkäsin yörastista, jossa meillä oli suoritettavana useampikin tehtävä: pystytettiin muun muassa laavu ja käytiin yösuunnistamassa. Meidän oli myös keitettävä herne-peruna-sose-keittoa malli-annoksen perusteella, jota me saatiin ensin maistella ja haistella. Sitten meidän piti valita 6 ainesosaa joista yritettiin valmistaa samanlainen annos. Se oli hauskaa! Eniten haastetta toi kätevyystehtävä, jossa meillä oli tehtävänä rakentaa ukulele. Kasattiin sitä Hannan kanssa melkein koko yö, koska päätettiin että nukkumaan ei mennä ennenkö on valmista! Puoli neljältä ku aurinkoki alkoi jo nousta niin mentiin palauttamaan meidän soittopeli ja kömmittiin kans makuupusseihin.

Väsyneenä mutta (vielä) innostuneena ukulelea rakentamassa. Note to self: seuraavalla kerralla kunnon työkalut joukkoon. (Kuva: Hilja Mäkinen)


Toisen kisapäivän ensimmäisenä tehtävänä oli niin sanottu kiritaival, jossa vartion on kuljettava kahden rastin väli mahdollisimman nopeasti. Siinä sopivasti heräs, koska jäljellä oli vielä monta rastia ja melkein 10 km matkaa ennen maalia. Sunnuntain rastit oli tosi monipuolisia: rakennettiin ja ommeltiin lasten leluja, oltiin pantomiinia ja tunnistettiin marjoja, sekä lauluja. Haastetta laulujen tunnistamiseen toi se, että alkuperäiset versiot oli käännetty esimerkiksi englannista ruotsiksi. Kyllä me sieltä kuitenkin tunnistettiin esimerkiksi Popedaa, Rihannaa ja Nirvanaa. Tai niitä me ainakin luultiin tunnnistavamme...

Yhden aikaan päivällä vihdoin maalikin häämötti edessäpäin. Sitä tunnetta ei voita mikään, kun saat laskea rinkan selästä, vetää kengät jalasta ja pääset suihkuun! Vaikka väsyttäiski, niin silti tulee hieno fiilis kun jaksaa vielä juosta maaliviivan yli ja saa huutaa: "Hähää, me tehtiin se". Oli muuten kaikkien ensimmäiset yökisat! 

The bananas! Eli Emilia, Sara, Noora ja Hanna.

Koskaan ei voi kyllä tietää, että mihin kaikkeen pitää varautua kun kisoihin lähtee. Se on kuitenkin se yks tekijä mikä niissä kiinnostaa, koska tehtävät vaihtelee ihan laidasta laitaan. Etukäteen saadaan tietää vain rastien nimet, joista voi sitten toki yrittää vähän veikata mitä eteen tulee. Usein arvaukset menee kyllä ihan mettään. Voit muun muassa päästä osallistumaan kuulantyöntöön rankkasateella keskellä metsää, tai valmistamaan Runebergin tortun trangiasta tehdyllä uunilla. Nikkarointitehtävät ovat kans aina yllätyksellisiä. Rakennettavana voi olla omenpoimuri, pulkka, matkalaukku tai vaikka mystinen hilavitkutin, jolle tuskin kukaan oikeasti tietää käyttötarkoitusta.

Jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa lähteä kokeilemaan kisailua vaikka heti tänä syksynä Seinäjoelle 14.-15.9. Häjyisiin Trysköihin. Näissä kisoissa on nimittäin myös vaaleanpunainen sarja ja luvassa on kuulemma vuoden kovimmat partiofestarit. Siellä nähdään!

Kaks ylempää kuvaa ja vielä lisää kisatunnelmia löytää TÄÄLTÄ.

20.5.2013

Kyllä vaeltajatkin saavat leikkiä piirileikkejä!

Pohjanmaan Partiolaisten vaeltajat kokooontuivat Limingan Niittykärppien kololle 19.-21.4. leikkimään, laulamaan, tutustumaan vaeltajaohjelmaan sekä yksinkertaisesti rentoutumaan arjen raatamisen keskellä.

Vision järjestäjät osallistuivat viime syksynä valtakunnalliseen vaeltajavisioon ja saivat sieltä vinkkejä, ideoita sekä ajatuksia piirivision järjestämiseen. Viikonlopun mittainen vaeltajien kokoontuminen sisälsi iloa, heittäytymistä, ryhmässä tekemistä sekä seikkailua suuressa Oulun kaupungissa.

Ohjelma alkoi perinteisellä tutustumisella sekä leikkimisellä ja tietenkin syömiselllä! Gourmet-kokkina toimi Emmi, joka loihti mitä mahtavimmat atriat aina pizzasta texmex-keittoon. Ensimmäinen ilta kuluikin toisiin tutustuessa ja valloittavan mukavia piirileikkejä leikkien.

 

Lauantaina aamupalan jälkeen rävähti käyntiin vauhdikas koulutus koskien vaeltajien ulkomaanprojektia. Ensin pienen luennon kuunneltuamme porukka jaettiin ryhmiin ja jokainen ryhmä sai suunnitella oman ulkomaanprojektinsa.

Sisällä pönötettyämme ja syötyämme lähdimme uhmaamaan Limingan kiipeilyseinää. Pääsipä Mainiokin valjaisiin roikkumaan ja näyttämään kaikille mitä osaa. Illalla ohjelmassa oli jännittävä larppihenkinen gaala, jossa pahamainen merirosvoliiga yritti värvätä jäseniä ja taisteli paikasta merimiesten johtokunnan johtajana.


Sunnuntaina retki suureen Ouluun sai alkunsa, kun vaeltajat pakkautuivat autoihin ja ajoivat kilpaa Oulun bussiasemalle. Timon ja Villen tiukan loppukirin jälkeen Ville sai nopeimman kuskin tittellin johtuen Timon väärästä käsityksestä maalin sijainnista. Lopulta kaikki selvisivät hengissä lähtöruutuun ja vaeltajat aloittivat kaupunkiseikkailun.

Kaupunkiseikkailussa vaeltajat etsivät kaupungilta kätköjä, joissa oli erilaisia tehtäviä. Vaeltajat mm. ottivat valokuvat toripolliisin kanssa ja vierailivat taidemuseolla vastaten mitä erikoisempiin kysymyksiin. Lopulta keräännyttiin yhdessä piiritoimistolle, sanottiin heipat uusille sekä vanhoille ystäville ja erottiin!