Retkellä Mansessa

Leon Lenkki ja Hilkan Kilpa on Hämeen Partiopiirin jokavuotinen partiotaitokilpailu. Tänä vuonna kyseinen kilpailu järjestettiin Tampereella 18.-19.5. kahden paikallisen lippukunnan toimesta. Lähdettiin kisoihin tuomaan osaamista täältä Pohojammaaltaki 4 hengen vartiolla, joka koostui ilmajokisista ja vaasalaisista. Vartion nimeksi arvottiin 'Banaanit'.

Oon itte jo kauan haaveillut kyseisiin kisoihin pääsemisestä, koska ne ovat myöhään keväällä ja silloin on ainakin mahdollisuus lämpimään säähän. En niin hirviästi tykkää talvikisoista. Tällä kertaa kuitenki sää suosi ja saatiin kesän ekat rusketusrajatkin!

Kisoja edeltävänä yönä me majoituttiin kisakeskuksena toimivalla koululla. Lauantaiaamuna keitettiin aamupuurot pihassa trangialla ja pakattiin rinkkoihin itte kisoissa tarvittavat tavarat. Kisat alkoivat yhteisillä avajaisilla, joiden jälkeen oli tunti aikaa rakentaa lähtötehtävänä ollut lampunvarjostin.

Kaikki satakunta vartiota rakentamassa lamppua/lampunvarjostinta. (Kuva: Keitaanniemi)

Me kisattiin vaaleanpunaisessa sarjassa, joka on varmaankin vielä monelle tuntematon juttu. Sarjaan voivat osallistua myös EVP:t eli ei-vielä-partiolaiset, kunhan vartiossa on edes yksi, jolla on Suomen Partiolaisten jäsenmaksu maksettuna. Sarja on vähän kevyempi kuin muut yli 18-vuotiaille tarkoitetut: reitti on lyhyempi ja esimerkiksi kätevyystehtävät on helpompia. Itte tykkäsin kovasti tästä "rento"-sarjasta, koska kisoihin on mukava mennä rennolla asenteella, ilman että sijoitus olisi tärkeintä. Kunhan tekee parhaansa! 

Lähtötehtävän jälkeen otettiin kartta käteen ja lähdettiin suunnistamaan annettua reittiä. Kisojen ensimmäisenä päivänä me kuljettiin noin 10 km. Reitin varrella meidän piti muun muassa rakentaa vatkain, keittää tortelliineja, antaa ensiapua,  tunnistaa perhosia ja testata tietoutemme Tampereesta ja turvallisuudesta.

Eniten tykkäsin yörastista, jossa meillä oli suoritettavana useampikin tehtävä: pystytettiin muun muassa laavu ja käytiin yösuunnistamassa. Meidän oli myös keitettävä herne-peruna-sose-keittoa malli-annoksen perusteella, jota me saatiin ensin maistella ja haistella. Sitten meidän piti valita 6 ainesosaa joista yritettiin valmistaa samanlainen annos. Se oli hauskaa! Eniten haastetta toi kätevyystehtävä, jossa meillä oli tehtävänä rakentaa ukulele. Kasattiin sitä Hannan kanssa melkein koko yö, koska päätettiin että nukkumaan ei mennä ennenkö on valmista! Puoli neljältä ku aurinkoki alkoi jo nousta niin mentiin palauttamaan meidän soittopeli ja kömmittiin kans makuupusseihin.

Väsyneenä mutta (vielä) innostuneena ukulelea rakentamassa. Note to self: seuraavalla kerralla kunnon työkalut joukkoon. (Kuva: Hilja Mäkinen)

Toisen kisapäivän ensimmäisenä tehtävänä oli niin sanottu kiritaival, jossa vartion on kuljettava kahden rastin väli mahdollisimman nopeasti. Siinä sopivasti heräs, koska jäljellä oli vielä monta rastia ja melkein 10 km matkaa ennen maalia. Sunnuntain rastit oli tosi monipuolisia: rakennettiin ja ommeltiin lasten leluja, oltiin pantomiinia ja tunnistettiin marjoja, sekä lauluja. Haastetta laulujen tunnistamiseen toi se, että alkuperäiset versiot oli käännetty esimerkiksi englannista ruotsiksi. Kyllä me sieltä kuitenkin tunnistettiin esimerkiksi Popedaa, Rihannaa ja Nirvanaa. Tai niitä me ainakin luultiin tunnnistavamme...

Yhden aikaan päivällä vihdoin maalikin häämötti edessäpäin. Sitä tunnetta ei voita mikään, kun saat laskea rinkan selästä, vetää kengät jalasta ja pääset suihkuun! Vaikka väsyttäiski, niin silti tulee hieno fiilis kun jaksaa vielä juosta maaliviivan yli ja saa huutaa: "Hähää, me tehtiin se". Oli muuten kaikkien ensimmäiset yökisat! 

The bananas! Eli Emilia, Sara, Noora ja Hanna.

Koskaan ei voi kyllä tietää, että mihin kaikkeen pitää varautua kun kisoihin lähtee. Se on kuitenkin se yks tekijä mikä niissä kiinnostaa, koska tehtävät vaihtelee ihan laidasta laitaan. Etukäteen saadaan tietää vain rastien nimet, joista voi sitten toki yrittää vähän veikata mitä eteen tulee. Usein arvaukset menee kyllä ihan mettään. Voit muun muassa päästä osallistumaan kuulantyöntöön rankkasateella keskellä metsää, tai valmistamaan Runebergin tortun trangiasta tehdyllä uunilla. Nikkarointitehtävät ovat kans aina yllätyksellisiä. Rakennettavana voi olla omenpoimuri, pulkka, matkalaukku tai vaikka mystinen hilavitkutin, jolle tuskin kukaan oikeasti tietää käyttötarkoitusta.

Jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa lähteä kokeilemaan kisailua vaikka heti tänä syksynä Seinäjoelle 14.-15.9. Häjyisiin Trysköihin. Näissä kisoissa on nimittäin myös vaaleanpunainen sarja ja luvassa on kuulemma vuoden kovimmat partiofestarit. Siellä nähdään!

Kaks ylempää kuvaa ja vielä lisää kisatunnelmia löytää TÄÄLTÄ.

Kyllä vaeltajatkin saavat leikkiä piirileikkejä!

Pohjanmaan Partiolaisten vaeltajat kokooontuivat Limingan Niittykärppien kololle 19.-21.4. leikkimään, laulamaan, tutustumaan vaeltajaohjelmaan sekä yksinkertaisesti rentoutumaan arjen raatamisen keskellä.

Vision järjestäjät osallistuivat viime syksynä valtakunnalliseen vaeltajavisioon ja saivat sieltä vinkkejä, ideoita sekä ajatuksia piirivision järjestämiseen. Viikonlopun mittainen vaeltajien kokoontuminen sisälsi iloa, heittäytymistä, ryhmässä tekemistä sekä seikkailua suuressa Oulun kaupungissa.

Ohjelma alkoi perinteisellä tutustumisella sekä leikkimisellä ja tietenkin syömiselllä! Gourmet-kokkina toimi Emmi, joka loihti mitä mahtavimmat atriat aina pizzasta texmex-keittoon. Ensimmäinen ilta kuluikin toisiin tutustuessa ja valloittavan mukavia piirileikkejä leikkien.

 

Lauantaina aamupalan jälkeen rävähti käyntiin vauhdikas koulutus koskien vaeltajien ulkomaanprojektia. Ensin pienen luennon kuunneltuamme porukka jaettiin ryhmiin ja jokainen ryhmä sai suunnitella oman ulkomaanprojektinsa.

Sisällä pönötettyämme ja syötyämme lähdimme uhmaamaan Limingan kiipeilyseinää. Pääsipä Mainiokin valjaisiin roikkumaan ja näyttämään kaikille mitä osaa. Illalla ohjelmassa oli jännittävä larppihenkinen gaala, jossa pahamainen merirosvoliiga yritti värvätä jäseniä ja taisteli paikasta merimiesten johtokunnan johtajana.

Sunnuntaina retki suureen Ouluun sai alkunsa, kun vaeltajat pakkautuivat autoihin ja ajoivat kilpaa Oulun bussiasemalle. Timon ja Villen tiukan loppukirin jälkeen Ville sai nopeimman kuskin tittellin johtuen Timon väärästä käsityksestä maalin sijainnista. Lopulta kaikki selvisivät hengissä lähtöruutuun ja vaeltajat aloittivat kaupunkiseikkailun.

Kaupunkiseikkailussa vaeltajat etsivät kaupungilta kätköjä, joissa oli erilaisia tehtäviä. Vaeltajat mm. ottivat valokuvat toripolliisin kanssa ja vierailivat taidemuseolla vastaten mitä erikoisempiin kysymyksiin. Lopulta keräännyttiin yhdessä piiritoimistolle, sanottiin heipat uusille sekä vanhoille ystäville ja erottiin!