Medialähettiläskoulutukseen haku käynnissä nyt!

Oletko partiolainen? Ajoittuuko syntymävuotesi vuosien 1991 ja 1998 välille? Oletko jollain tavalla kiinnostunut keskusjärjestömme eli Suomen Partiolaisten (SP) toiminnasta, esiintymisestä, markkinoinnista tai uusien ideoiden työstämisestä? Pidätkö valokuvaamisesta, kirjoittamisesta tai videoiden tekemisestä? Onko partio sinusta niin hauska harrastus, että haluaisit kertoa sen hienoudesta muillekin?

Mikäli vastaat näihin kysymyksiin kyllä, jatka ihmeessä lukemista. Nyt on aika hieno mahdollisuus tarjolla! Ensin vähän taustatietoa (lainattu Suomen Partiolaisten Young Spokespeople -sivulta):

Young Spokespeople Finland on Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n viestinnän ohjelma, jonka toteuttaa suomalainen 15-22-vuotias partiolainen. Ympäri maata! 

Tavoitteena on kertoa nuorisojärjestöstä nuorten kasvoin. Toimintaan mukaan pääsee medialähettiläskoulutusten kautta. Idea on lähtöisin Iso-Britanniasta 2007. Myös Ruotsissa toimii Scouternas Unga Talespersoner.

Olen itse käynyt Young Spokespeople- eli medialähettiläskoulutuksen tammikuussa 2010. Tuolloin koulutus järjestettiin ensimmäistä kertaa täysin vailla tietoa projektina alkaneen ohjelman tulevaisuudesta. Koulutuksessa tuolloin tutustuttiin SP:n brändiin, strategiaan ja markkinointiohjeisiin. Harjoiteltiin esiintymistä ja ihmisten edessä puhumista niin livenä kuin videonkin välityksellä. Tehtiin haastatteluharjoituksia, nauhoitettiin ja kuunneltiin niitä. Mietittiin, mitä kaikkea partio voi olla ja miten tämän harrastuksen mahtava monipuolisuus saataisiin näkyville eri medioissakin niin, että myös partiota harrastamattomat tietäisivät, ettei partio ole sitä iänikuista solmujen tekoa ja mummojen auttamista kadun yli. Opeteltiin tajuamaan se, että partio on toki näitäkin asioita, mutta myös aika paljon muuta! Nuorten ajatusten ja ideoiden arvostamista, vastuunottokyvyn harjoittelua, itse tekemistä. Sitä, että partiossa nuoret saavat tehdä asioita itse turvallisessa ympäristössä ja kokeneempien partiolaisten avustaessa. Kaiken tämän takana oli SP:n sedät ja tädit herättänyt jäsenmäärän lasku, joka oli saatava pysäytettyä. Suomen Partiolaisten jäsenmäärän kehitys onkin sittemmin saatu käännettyä kasvuksi.

Pohjanmaan Partiolaisten kasvuprojektin maskottina häärää Mainio Matkaaja. Keväällä suunniteltiin piirin viestintäporukan kanssa tulevia juttuja, ja Mainio oli toki mainiossa menossa mukana.

Medialähettilään pestini aikana olen päässyt mukaan projekteihin, joista en olisi osannut todennäköisesti edes unelmoida. Kesällä 2010 järjestettiin finnjamboree Kilke, jossa mm. pääsin esittelemään leiriä VIP-vieraille. Olen ollut myös useamman kerran Radio Pookin haastateltavana milloin mihinkin partiotapahtumaan liittyen, päässyt haastattelemaan pääministeriä Partio-lehteen jäsenkokouksen yhteydessä ja viemään partiolaisten adventtikalentereita lastenosaston potilaille. Olen piirin viestintäryhmäjäsenyyden kautta luonut suhteita piirimme lehden toimituskuntaan ja päässyt kirjoittamaan ja valokuvaamaan juttuja lehteen. Viestintäryhmässä olen päässyt osallistumaan myös ulkoisen viestinnän ja tempausten suunnitteluun sekä niiden toteutukseen. Medialähettiläänä toimit sekä Suomen Partiolaisten että oman piirisi luottamushenkilönä. Suomen Partiolaiset järjestävät medialähettiläille eli YSPeille jatkokoulutuksellisia verkostotapaamisia, joissa ajankohtaisten asioiden puimisen ja jatkokouluttautumisen lisäksi pääsee tutustumaan muilla kursseilla olleisiin kolleegoihin. SP:n kautta olen päässyt myös osallistumaan viime vuoden Nenäpäivä Show -lähetykseen studioyleisön joukossa, moikkaamaan Robinia YLE Tohlopin käytävällä ja heittämään ylävitoset Stigin kanssa. Kaikki tämä partiohuivi kaulassa ja huippujen medialähettiläskavereiden loistoseurassa.

Parasta medialähettilään pestissä on kuitenkin ollut ehdottomasti samanhenkisten ja supermukavien ihmisten tapaaminen. Medialähettiläsverkosto ylettyy koko Suomen ylitse, joten tarpeeksi monta tapahtumaa ja verkostotapaamista kierrettyä tulee huomanneeksi, että partiotuttuja löytyy maan lähes joka kolkasta. Olen näiden ihmisten kanssa osallistunut mm. kansainväliseen Roverway-tapahtumaan, jossa muodostimme Young Sad Pandas -vartion. Medianäkyvyyttä vartiomme ei muita vartioita enempää saanut, joten varsinainen "YSP-keikka" ei ollut kyseessä, mutta vartion jäsenet olivat medialähettiläspiireistä toisensa löytäneitä. YSPeyden myötä olen päässyt myös tutustumaan lähietäisyydeltä useisiin minua kiinnostaviin asioihin median ja viestinnän alalla. YSP-toiminta on loppupeleissä tekijöidensä näköistä; uusia tempauksia ja projekteja suunnitellaan niin piireissä alueellisesti kuin keskusjärjestössä valtakunnallisestikin jatkuvasti.

Young Sad Pandas -vartiomme Roverway 2012 -tapahtumassa. Kuva on otettu Muoniossa Pallas-Yllästunturin alueella sijaitsevan Taivaskeron huipulla. Kuva: Akseli Silfver.

Tässä joitain esimerkkejä siitä, mitä medialähettilästoiminta voi esimerkiksi olla. Pestin konkreettinen sisältö voi riippua medialähettilään omien intressien ja taitojen lisäksi mm. piiristä. Myös koulutus on tätä nykyä luonnollisesti ensimmäisestä koulutuksesta kehittynyt, ja sisältö voi olla eri. Ihmiset on kuitenkin takuuvarmasti huippuja ja koulutus antoisa, siitä ei ole epäilystäkään.

Mikset siis hyppäisi mukaan ja hakisi ensi tammikuussa järjestettävälle kurssille? Hakuohjeet löytyvät täältä. Mikäli kysymyksiä heräsi, voi niitä esittää vaikkapa tämän postauksen kommenttiosiossa tai lähettää sähköpostitse allekirjoittaneelle (riitu.kerolaÄTpartio.fi). Pohjoisessa asuville hakijoille voin lohdutuksena kertoa, että SP pitää medialähettiläistään hyvää huolta (ja mm. matkakulut kurssille korvataan).

Haku kannattaa tehdä nyt, eikä viidestoista päivä! Toki silloinkin vielä ehtii, haku päättyy nimittäin 17.11.2013.

→ Hae täällä! ←

PS. Loppuun omasta mielestäni paras partion markkinointivideo muutaman vuoden medialähettiläspestini ajalta. Näin. Toimii. Lähes täysin partiottoman kesän jälkeen tulee ikävä isoja leirejä. Tekee mieli mennä metsään.

Myötäpäiväilyä

Täällä Pohojanmaalla oli tuossa parisen viikkoa sitten tapahtuma nimeltään Myötäpäivät, eli siis koko piirin kokoinen yhteistapahtuma kaikenikäisille ja kokoisille partiolaisille.

Paikan päällä meitä huivikaulaisia oli abouttia 1500 eli aivan tarpeeksi. Tapahtuma oli yhen yön pituinen ja sioittui Vaasan kauniiseen kesäkaupunkimaisemaan, itse ohjelmaa oli harmillisen vähän kaupungin keskusta-alueella (itsehän olisin mielelläni nähnyt kaupungin keskustan tulvivan partiolaisista joka suunnasta). Vaikka se tapahtuma tosiaan oli yhden yön mittainen niin me tekijät saavuttiin paikalle jo päivää aiemmin ihmettelemään, että mitä tässä nyt pitäs tehä.

Mun hommana tässä tapahtumassa oli olla videokuvaajana, eli yritin näyttää pätevältä videokameran kanssa, ja tän pestin kautta pääsinkin sitten kattomaan kaikkien eri ikäkausien ohjelmistoa mukavasti lähietäisyydeltä. Viikonlopun päätteeksi sitten editoin niitä videoita ja ne pistettiin nettiin (sä laitoit minut nettiiin ~) kaiken kansan ihmeteltäväksi. Niitä voi käydä kattomassa Myötäpäivien youtube-kanavalla, jos kiinnostusta löytyy (avajaisvideota en myönnä tehneeni sen surkean laadun takia, syytän tästä katastrofin poikasesta tiettyä individuaalia, joka kaikesta huolimatta pakotti sen luomisen. Tiedät kyllä kuka olet...

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli todella onnistunut ja minäkin opin ehkä käyttämään iMacia edes jotenkin. Olimme siis saaneet työpisteeksemme Vaasan amiksen iMac-luolan, ja koneet aiheuttivat suhteellisen paljon turhautuneita äännähtelyjä ainakin alkutuimaan (niissä ei ole mitään logiikkaa!). Emmikin oppi, että kamerassa on hyvä olla muistikortti sisällä toiminnan maksimoimiseksi. 

Ohjelmaa oli paljon ja monipuolisesti. En edes pysty luettelemaan kaikkea mitä siellä oli, ensimmäisenä mieleen tulee laser-rata, vesisota, auton hajottaminen lekalla, leijan tekeminen ja sokkorata. Puhumattakaan päättäjäisistä, mitä oli jokaiselle ikäkaudelle omansa. Samoajilla bileet ja sutkuilla tais olla jotain näytelmän tyylistä. 

Samoajien bileissä DJ Jankleri (lue: jangler) pisti taas parastaan ja massa völlyi. Olen virallinen fanityttö vaikka settilistasta löytyikin maailman historian häiritsevin kesäbiisi Levikset repee (tasoissa tytöt tykkää). Kyllä sillä varmasti oli syynä. Uskoni on horjumaton.

Oli mahtia nähdä kaikkia partioihmisiä täältä pohjoisesta kun yhden vuoden kerkesi etelässä käydä jo opiskelemassa. There is no place like home. Siinä on iha oma fiiliksensä kun aina voi morottaa ihmisiä ihan sama mihin suuntaan päänsä kääntää. Lopputunnelmaksi jätän teille tämän kuvaceptionin: 

Kuvaajan ottama kuva kuvaajasta joka ottaa kuvaa kuvaajasta kun hän kuvaa videokuvaa.

Ette voi väittää, että tämä ei olisi hienointa mitä eläessänne olette nähneet.

Kyllä vaeltajatkin saavat leikkiä piirileikkejä!

Pohjanmaan Partiolaisten vaeltajat kokooontuivat Limingan Niittykärppien kololle 19.-21.4. leikkimään, laulamaan, tutustumaan vaeltajaohjelmaan sekä yksinkertaisesti rentoutumaan arjen raatamisen keskellä.

Vision järjestäjät osallistuivat viime syksynä valtakunnalliseen vaeltajavisioon ja saivat sieltä vinkkejä, ideoita sekä ajatuksia piirivision järjestämiseen. Viikonlopun mittainen vaeltajien kokoontuminen sisälsi iloa, heittäytymistä, ryhmässä tekemistä sekä seikkailua suuressa Oulun kaupungissa.

Ohjelma alkoi perinteisellä tutustumisella sekä leikkimisellä ja tietenkin syömiselllä! Gourmet-kokkina toimi Emmi, joka loihti mitä mahtavimmat atriat aina pizzasta texmex-keittoon. Ensimmäinen ilta kuluikin toisiin tutustuessa ja valloittavan mukavia piirileikkejä leikkien.

 

Lauantaina aamupalan jälkeen rävähti käyntiin vauhdikas koulutus koskien vaeltajien ulkomaanprojektia. Ensin pienen luennon kuunneltuamme porukka jaettiin ryhmiin ja jokainen ryhmä sai suunnitella oman ulkomaanprojektinsa.

Sisällä pönötettyämme ja syötyämme lähdimme uhmaamaan Limingan kiipeilyseinää. Pääsipä Mainiokin valjaisiin roikkumaan ja näyttämään kaikille mitä osaa. Illalla ohjelmassa oli jännittävä larppihenkinen gaala, jossa pahamainen merirosvoliiga yritti värvätä jäseniä ja taisteli paikasta merimiesten johtokunnan johtajana.

Sunnuntaina retki suureen Ouluun sai alkunsa, kun vaeltajat pakkautuivat autoihin ja ajoivat kilpaa Oulun bussiasemalle. Timon ja Villen tiukan loppukirin jälkeen Ville sai nopeimman kuskin tittellin johtuen Timon väärästä käsityksestä maalin sijainnista. Lopulta kaikki selvisivät hengissä lähtöruutuun ja vaeltajat aloittivat kaupunkiseikkailun.

Kaupunkiseikkailussa vaeltajat etsivät kaupungilta kätköjä, joissa oli erilaisia tehtäviä. Vaeltajat mm. ottivat valokuvat toripolliisin kanssa ja vierailivat taidemuseolla vastaten mitä erikoisempiin kysymyksiin. Lopulta keräännyttiin yhdessä piiritoimistolle, sanottiin heipat uusille sekä vanhoille ystäville ja erottiin!