Kånken looks

Tämä postaus sisältää Fjällräven-sijoittelua.

Riitu, 20

"Ostin Kånkenini keväällä 2012 ylioppilaslahjarahoilla.
Reppu on nähnyt ja kokenut paljon, mm. Roverway-tapahtuman pölyisen leiriosan Evolla."

5 April 2014, Oulu

Emmi, 19

"Sain Kånkenini synttärilahjaksi.
Siinä roikkuu Herbert-ötökkä."

5 April 2014, Oulu

Katti, 18

"Hankin uuden Kånkenin, koska tarvitsin läppäriversion.
Repussa roikkuu kambodžalainen kala, mörönpelotuslamppu ja posliiniset puukengät."

5 April 2014, Oulu

Juulia, 17

"Kånkenini on ajalta, jolloin ne eivät olleet vielä massatrendi.
Se on nähnyt paljon maailmaa ja kulkenut mukanani kaikissa partiojutuissa Saariselältä Helsinkiin."

5 April 2014, Oulu

Satu, 21

"Tämä Kånken edustaa yhtä lempiväreistäni.
Istuinalusta kruunaa täydellisen reppukokemuksen."

5 April 2014, Oulu

Kuvat: Janne Seppänen - kiitos!

Muistathan myös vuoden takaisen Villasukka looksin!

Let's go to do some scoutplanking!

Planking eli suomalaisittain lankuttaminen on netin kautta levinnyt ilmiö. Alkuperäisenä ideana siinä on etsiä julkiselta paikalta jokin odottamaton paikka, johon sitten asetutaan mahalleen makaamaan kädet sivuilla ja otetaan kuva. Lankutus on sitä onnistuneempi, mitä enemmän tapahtumalla on yleisöä ja mitä epätodennäköisempi ja haastavampi lankutettu paikka on. 

Olimme pari viikkoa sitten muutaman lippukuntamme samoajan kanssa mökkeilemässä ja saimme idean toteuttaa lankutus-kuvasarja. Alkuperäisen lankutuksen kaikkia pykäliä me ei aivan toteutettu, koska kuvat otettiin mökin ympäristössä, eikä meillä ollut ulkopuolista yleisöä. Kuvauspaikat kuitenkin puhukoot puolestaan. Lisähaastetta haettiin siitä, että jokaisessa kuvassa lankuttaja on myös makuupussin sisällä.

Lankuttaessamme totesimme, että laji vaatii yllytyshulluutta, uhrautumista ja tällä kertaa myös vaihtovaatteita ja -makuupussia. Toisinaan matka kuvauspaikalle voi olla pitkä ja kivinen...

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Täytyyhän se makuupussikin joskus pestä.

Kun lankuttaja kohtaa voittajansa. Keinua tai ruohonleikkuria emme pystyneet haastamaan.

Terveisin Autenttiset Anonyymit:

Partiokesän tilannekatsaus á la Janika

Heipa hei kaikki partiolaiset ja ei-partiolaiset lukijamme! Mulle siunaantui tämän viikon kirjoitusvuoro, mikä oli sinällään hankalampi homma, koska mulla ei tällä hetkellä oo kauheesti partiojuttuja menossa. Mutta eiköhän tästäki jonkinlainen postaus tuu! Elikkäs elikkäs, mitäs mä oon tänä kesänä ehtiny ja mitäs tuun tekemään?

Mut saattoi nähdä Vaasassa hehkutetuilla Myötäpäivillä kesäkuun alussa ja ei menny hehkuttaminen hukkaan! Oli tosihauska viikonloppu ja oli kiva olla ekaa kertaa "kunnolla" sielä pestipuolella! Olin siis lehdistöllä ja pääasiakseni tein tarpojien ohjelmasta juttua nettiin. Lähinnä siis pyöräilin paikasta toiseen ja kyselin oliko tarpojilla kivaa ja mitä on päästy tekemään. Ja sitten koostiin koko päivän tekstin muotoon.

Myötäpäivien jälkeen istuin linkkarissa ja mua kysäistiin Alahärmäläisten kesäleirille muonittajaksi ja koska ilman tätä tarjousta mun kesä olis ollu hyvin, hyvin partioton, joten lupasin lähteä mukaan. :) Tää koitos on siis edessä vasta heinä- ja elokuun vaihteessa, mikä tarkoittaa taas sitä, että mulla on hyyyvin paljon aika ikävöidä menneitä partiojuttuja edellisiltä kesiltä ja haaveilla kaikista tulevista jutuista ja tulevasta partiovuodesta.

Vanhojen muistelu tarkoittaa myös sitä, että tuntuu niin hullulta aatella, että siitäki on jo kaks vuotta, kun oltiin Ruotsissa maailmanjamboreella! Ja mikä hulluinta, edelleen tulee semmonen "äääää haluan sinne takasin!"-olo. Että jos pähkäilette Japanin jamboreelle lähtöä, tehkää se! Ette varmasti kadu ;)

Mun kesään siis kuuluu vanhojen ja uusien juttujen fiilistelyjä, myötätuulta ja muonitusta. Kommenttilootaan voi jättää oman kesän suunnitelmia ja hyviä leiriruokavinkkejä. Hyvää kesää kaikille ja toivon mukaan te partioitte enemmän. :)

Myötäpäiväilyä

Täällä Pohojanmaalla oli tuossa parisen viikkoa sitten tapahtuma nimeltään Myötäpäivät, eli siis koko piirin kokoinen yhteistapahtuma kaikenikäisille ja kokoisille partiolaisille.

Paikan päällä meitä huivikaulaisia oli abouttia 1500 eli aivan tarpeeksi. Tapahtuma oli yhen yön pituinen ja sioittui Vaasan kauniiseen kesäkaupunkimaisemaan, itse ohjelmaa oli harmillisen vähän kaupungin keskusta-alueella (itsehän olisin mielelläni nähnyt kaupungin keskustan tulvivan partiolaisista joka suunnasta). Vaikka se tapahtuma tosiaan oli yhden yön mittainen niin me tekijät saavuttiin paikalle jo päivää aiemmin ihmettelemään, että mitä tässä nyt pitäs tehä.

Mun hommana tässä tapahtumassa oli olla videokuvaajana, eli yritin näyttää pätevältä videokameran kanssa, ja tän pestin kautta pääsinkin sitten kattomaan kaikkien eri ikäkausien ohjelmistoa mukavasti lähietäisyydeltä. Viikonlopun päätteeksi sitten editoin niitä videoita ja ne pistettiin nettiin (sä laitoit minut nettiiin ~) kaiken kansan ihmeteltäväksi. Niitä voi käydä kattomassa Myötäpäivien youtube-kanavalla, jos kiinnostusta löytyy (avajaisvideota en myönnä tehneeni sen surkean laadun takia, syytän tästä katastrofin poikasesta tiettyä individuaalia, joka kaikesta huolimatta pakotti sen luomisen. Tiedät kyllä kuka olet...

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli todella onnistunut ja minäkin opin ehkä käyttämään iMacia edes jotenkin. Olimme siis saaneet työpisteeksemme Vaasan amiksen iMac-luolan, ja koneet aiheuttivat suhteellisen paljon turhautuneita äännähtelyjä ainakin alkutuimaan (niissä ei ole mitään logiikkaa!). Emmikin oppi, että kamerassa on hyvä olla muistikortti sisällä toiminnan maksimoimiseksi. 

Ohjelmaa oli paljon ja monipuolisesti. En edes pysty luettelemaan kaikkea mitä siellä oli, ensimmäisenä mieleen tulee laser-rata, vesisota, auton hajottaminen lekalla, leijan tekeminen ja sokkorata. Puhumattakaan päättäjäisistä, mitä oli jokaiselle ikäkaudelle omansa. Samoajilla bileet ja sutkuilla tais olla jotain näytelmän tyylistä. 

Samoajien bileissä DJ Jankleri (lue: jangler) pisti taas parastaan ja massa völlyi. Olen virallinen fanityttö vaikka settilistasta löytyikin maailman historian häiritsevin kesäbiisi Levikset repee (tasoissa tytöt tykkää). Kyllä sillä varmasti oli syynä. Uskoni on horjumaton.

Oli mahtia nähdä kaikkia partioihmisiä täältä pohjoisesta kun yhden vuoden kerkesi etelässä käydä jo opiskelemassa. There is no place like home. Siinä on iha oma fiiliksensä kun aina voi morottaa ihmisiä ihan sama mihin suuntaan päänsä kääntää. Lopputunnelmaksi jätän teille tämän kuvaceptionin: 

Kuvaajan ottama kuva kuvaajasta joka ottaa kuvaa kuvaajasta kun hän kuvaa videokuvaa.

Ette voi väittää, että tämä ei olisi hienointa mitä eläessänne olette nähneet.

Kyllä vaeltajatkin saavat leikkiä piirileikkejä!

Pohjanmaan Partiolaisten vaeltajat kokooontuivat Limingan Niittykärppien kololle 19.-21.4. leikkimään, laulamaan, tutustumaan vaeltajaohjelmaan sekä yksinkertaisesti rentoutumaan arjen raatamisen keskellä.

Vision järjestäjät osallistuivat viime syksynä valtakunnalliseen vaeltajavisioon ja saivat sieltä vinkkejä, ideoita sekä ajatuksia piirivision järjestämiseen. Viikonlopun mittainen vaeltajien kokoontuminen sisälsi iloa, heittäytymistä, ryhmässä tekemistä sekä seikkailua suuressa Oulun kaupungissa.

Ohjelma alkoi perinteisellä tutustumisella sekä leikkimisellä ja tietenkin syömiselllä! Gourmet-kokkina toimi Emmi, joka loihti mitä mahtavimmat atriat aina pizzasta texmex-keittoon. Ensimmäinen ilta kuluikin toisiin tutustuessa ja valloittavan mukavia piirileikkejä leikkien.

 

Lauantaina aamupalan jälkeen rävähti käyntiin vauhdikas koulutus koskien vaeltajien ulkomaanprojektia. Ensin pienen luennon kuunneltuamme porukka jaettiin ryhmiin ja jokainen ryhmä sai suunnitella oman ulkomaanprojektinsa.

Sisällä pönötettyämme ja syötyämme lähdimme uhmaamaan Limingan kiipeilyseinää. Pääsipä Mainiokin valjaisiin roikkumaan ja näyttämään kaikille mitä osaa. Illalla ohjelmassa oli jännittävä larppihenkinen gaala, jossa pahamainen merirosvoliiga yritti värvätä jäseniä ja taisteli paikasta merimiesten johtokunnan johtajana.

Sunnuntaina retki suureen Ouluun sai alkunsa, kun vaeltajat pakkautuivat autoihin ja ajoivat kilpaa Oulun bussiasemalle. Timon ja Villen tiukan loppukirin jälkeen Ville sai nopeimman kuskin tittellin johtuen Timon väärästä käsityksestä maalin sijainnista. Lopulta kaikki selvisivät hengissä lähtöruutuun ja vaeltajat aloittivat kaupunkiseikkailun.

Kaupunkiseikkailussa vaeltajat etsivät kaupungilta kätköjä, joissa oli erilaisia tehtäviä. Vaeltajat mm. ottivat valokuvat toripolliisin kanssa ja vierailivat taidemuseolla vastaten mitä erikoisempiin kysymyksiin. Lopulta keräännyttiin yhdessä piiritoimistolle, sanottiin heipat uusille sekä vanhoille ystäville ja erottiin!

Villasukka looks

Sara, 18

"Sukkani ovat vuoden vanhat, ja olen itse suunnitellut ne.

Halusin kuviolliset villasukat, kerroin asiasta äidilleni, ja hän neuloi nämä minulle."

6 April 2013, Seinäjoki

Sussu, 19

"Olen itse neulonut sukkani. Ne ovat olleet minulla hyvin monta vuotta, ehkä jo viisi vuotta.
Halusin pitkävartiset sukat, joten päätin tehdä sellaiset itse."

6 April 2013, Seinäjoki



Emmi, 18

"Villasukkieni varret ovat vanhoista sukista, joiden pohja oli kulunut pois.
Tein itse sukkiin uuden pohjan. Käytän villasukkia vuoden ympäri.'"

6 April 2013, Seinäjoki



Essi, 17

"Villasukat ovat kummitätini tekemät, ja käytän niitä paljon.
Ne ovat melko uudet, vasta noin seitsemän kuukauden ikäiset."

6 April 2013, Seinäjoki



Sanni, 20

"Nämä ovat julkisten paikkojen villasukkani.
Minulla on villasukat erikseen kotikäyttöön ja julkisille paikoille."

6 April 2013, Seinäjoki



Riitu, 19

"Äitini on neulonut nämä sukat, kuten kaikki muutkin villasukkani.
Niissä on parasta langan sopiva paksuus, koska ne sopivat hyvin vaikkapa kumppareihin."

6 April 2013, Seinäjoki



Janne, 25

"Nämä ovat yhdet parhaista sukistani, koska niissä ei ole ainoatakaan reikää.
Ne eivät valitettavasti ole villaa, mutta hyvät sukat joka tapauksessa."

6 April 2013, Seinäjoki



Suvi, 22

"Olen itse valinnut villasukkien värit, ja äiti on tehnyt ne minulle.
Nämä ovat minun Seinäjoki-sukkani; ne ovat täällä aina."

6 April 2013, Seinäjoki



Satu, 20

"Nämä villasukat ovat äitini tekemät, ja olen saanut ne joululahjaksi.
Villasukkia on kiva tehdä myös itse."

6 April 2013, Seinäjoki



Teija, ~24

"Villasukkani reissaavat ahkerasti ympäri Suomen."

6 April 2013, Seinäjoki



Pyry, 18

"Villasukat on pelastettu LNK:n talvileirin löytötavaroista. Hyvät sukat.

Koin sukat välittömästi omikseni, vaikka sainkin myöhemmin kuulla äidiltäni, että ne eivät alunperin olleetkaan minun."

6 April 2013, Seinäjoki



Pekka, 24

"Sukat ovat äitini tekemät, ja sain ne viime jouluna joululahjaksi.
Kuosi on Alahärmä."

6 April 2013, Seinäjoki

PT-kisat toiselta puolelta

Pohjanmaan Partiolaisten talvipiirinmestaruuskisat järjestettiin tänä vuonna Kauhajoella. Me (eli Jurvan Saloveikot) ja Kauhajoen Kytöveikot yhyres väsättiin kilpailut. Nimeksi päätettiin "Olipa kerran" ja tehtävien nimet liitettiin aiheeseen. Minä suunnittelin tämän mahtavan logon!!! Toimin myös rastipäällikkönä ja ulkoisen viestinnän vastaavana.

Rastien nimiä oli hauska keksiä. Pistesuunnistuksesta tuli "Hannu ja Kerttu", ruokarastilla tehtiin spagettia, joten nimeksi tuli "Kaunotar ja kulkuri". Oma rastini oli "Suomen ympäri 80 sekunnissa". Tehtävänä oli sijoittaa 15 nastaa styroksiseen Suomen karttaan. Jokainen nasta vastas kaupunkia jotka oli mainittu erillisessä kaupunkiluettelossa. EI MUUTEN OO MIKÄÄ HELPPO TEHTÄVÄ!!! Aluksi ittekki ajattelin, että pitää pistää joitaki harvinaasempia kaupunkeja listalle, mutta suurin osa ei saanu edes Turkua tai Helsinkiä oikealle paikalle. Tarkistamisessa käytin apuna tuollaisia pahvisia häkkyröitä jotka väsäsin viime tingas päivää ennen kisoja. Vanhemmilla sarjoilla oli rajoina kaupunkien rajoista ton kartan mukaan n. sentti yli. Pienemmillä kaksi. Ja siltikää ei osuttu! Tämä oli siis hyvä tehtävä. Kisoissa oli hauskaa. Mä yritin olla mahdollisimman positiivinen kaikille joukkueille. Oon huomannu että tylyt rastimiehet on HYVIN ärsyttäviä! Piirileiri Havulla olleet tunnisti mut stuertiksi!

KIITOS KAIKILLE MUKANA OLLEILLE!!! MULLA OLI HAUSKAA!!!