Let's go to do some scoutplanking!

Planking eli suomalaisittain lankuttaminen on netin kautta levinnyt ilmiö. Alkuperäisenä ideana siinä on etsiä julkiselta paikalta jokin odottamaton paikka, johon sitten asetutaan mahalleen makaamaan kädet sivuilla ja otetaan kuva. Lankutus on sitä onnistuneempi, mitä enemmän tapahtumalla on yleisöä ja mitä epätodennäköisempi ja haastavampi lankutettu paikka on. 

Olimme pari viikkoa sitten muutaman lippukuntamme samoajan kanssa mökkeilemässä ja saimme idean toteuttaa lankutus-kuvasarja. Alkuperäisen lankutuksen kaikkia pykäliä me ei aivan toteutettu, koska kuvat otettiin mökin ympäristössä, eikä meillä ollut ulkopuolista yleisöä. Kuvauspaikat kuitenkin puhukoot puolestaan. Lisähaastetta haettiin siitä, että jokaisessa kuvassa lankuttaja on myös makuupussin sisällä.

Lankuttaessamme totesimme, että laji vaatii yllytyshulluutta, uhrautumista ja tällä kertaa myös vaihtovaatteita ja -makuupussia. Toisinaan matka kuvauspaikalle voi olla pitkä ja kivinen...

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Täytyyhän se makuupussikin joskus pestä.

Kun lankuttaja kohtaa voittajansa. Keinua tai ruohonleikkuria emme pystyneet haastamaan.

Terveisin Autenttiset Anonyymit:

Retkellä Mansessa

Leon Lenkki ja Hilkan Kilpa on Hämeen Partiopiirin jokavuotinen partiotaitokilpailu. Tänä vuonna kyseinen kilpailu järjestettiin Tampereella 18.-19.5. kahden paikallisen lippukunnan toimesta. Lähdettiin kisoihin tuomaan osaamista täältä Pohojammaaltaki 4 hengen vartiolla, joka koostui ilmajokisista ja vaasalaisista. Vartion nimeksi arvottiin 'Banaanit'.

Oon itte jo kauan haaveillut kyseisiin kisoihin pääsemisestä, koska ne ovat myöhään keväällä ja silloin on ainakin mahdollisuus lämpimään säähän. En niin hirviästi tykkää talvikisoista. Tällä kertaa kuitenki sää suosi ja saatiin kesän ekat rusketusrajatkin!

Kisoja edeltävänä yönä me majoituttiin kisakeskuksena toimivalla koululla. Lauantaiaamuna keitettiin aamupuurot pihassa trangialla ja pakattiin rinkkoihin itte kisoissa tarvittavat tavarat. Kisat alkoivat yhteisillä avajaisilla, joiden jälkeen oli tunti aikaa rakentaa lähtötehtävänä ollut lampunvarjostin.

Kaikki satakunta vartiota rakentamassa lamppua/lampunvarjostinta. (Kuva: Keitaanniemi)

Me kisattiin vaaleanpunaisessa sarjassa, joka on varmaankin vielä monelle tuntematon juttu. Sarjaan voivat osallistua myös EVP:t eli ei-vielä-partiolaiset, kunhan vartiossa on edes yksi, jolla on Suomen Partiolaisten jäsenmaksu maksettuna. Sarja on vähän kevyempi kuin muut yli 18-vuotiaille tarkoitetut: reitti on lyhyempi ja esimerkiksi kätevyystehtävät on helpompia. Itte tykkäsin kovasti tästä "rento"-sarjasta, koska kisoihin on mukava mennä rennolla asenteella, ilman että sijoitus olisi tärkeintä. Kunhan tekee parhaansa! 

Lähtötehtävän jälkeen otettiin kartta käteen ja lähdettiin suunnistamaan annettua reittiä. Kisojen ensimmäisenä päivänä me kuljettiin noin 10 km. Reitin varrella meidän piti muun muassa rakentaa vatkain, keittää tortelliineja, antaa ensiapua,  tunnistaa perhosia ja testata tietoutemme Tampereesta ja turvallisuudesta.

Eniten tykkäsin yörastista, jossa meillä oli suoritettavana useampikin tehtävä: pystytettiin muun muassa laavu ja käytiin yösuunnistamassa. Meidän oli myös keitettävä herne-peruna-sose-keittoa malli-annoksen perusteella, jota me saatiin ensin maistella ja haistella. Sitten meidän piti valita 6 ainesosaa joista yritettiin valmistaa samanlainen annos. Se oli hauskaa! Eniten haastetta toi kätevyystehtävä, jossa meillä oli tehtävänä rakentaa ukulele. Kasattiin sitä Hannan kanssa melkein koko yö, koska päätettiin että nukkumaan ei mennä ennenkö on valmista! Puoli neljältä ku aurinkoki alkoi jo nousta niin mentiin palauttamaan meidän soittopeli ja kömmittiin kans makuupusseihin.

Väsyneenä mutta (vielä) innostuneena ukulelea rakentamassa. Note to self: seuraavalla kerralla kunnon työkalut joukkoon. (Kuva: Hilja Mäkinen)

Toisen kisapäivän ensimmäisenä tehtävänä oli niin sanottu kiritaival, jossa vartion on kuljettava kahden rastin väli mahdollisimman nopeasti. Siinä sopivasti heräs, koska jäljellä oli vielä monta rastia ja melkein 10 km matkaa ennen maalia. Sunnuntain rastit oli tosi monipuolisia: rakennettiin ja ommeltiin lasten leluja, oltiin pantomiinia ja tunnistettiin marjoja, sekä lauluja. Haastetta laulujen tunnistamiseen toi se, että alkuperäiset versiot oli käännetty esimerkiksi englannista ruotsiksi. Kyllä me sieltä kuitenkin tunnistettiin esimerkiksi Popedaa, Rihannaa ja Nirvanaa. Tai niitä me ainakin luultiin tunnnistavamme...

Yhden aikaan päivällä vihdoin maalikin häämötti edessäpäin. Sitä tunnetta ei voita mikään, kun saat laskea rinkan selästä, vetää kengät jalasta ja pääset suihkuun! Vaikka väsyttäiski, niin silti tulee hieno fiilis kun jaksaa vielä juosta maaliviivan yli ja saa huutaa: "Hähää, me tehtiin se". Oli muuten kaikkien ensimmäiset yökisat! 

The bananas! Eli Emilia, Sara, Noora ja Hanna.

Koskaan ei voi kyllä tietää, että mihin kaikkeen pitää varautua kun kisoihin lähtee. Se on kuitenkin se yks tekijä mikä niissä kiinnostaa, koska tehtävät vaihtelee ihan laidasta laitaan. Etukäteen saadaan tietää vain rastien nimet, joista voi sitten toki yrittää vähän veikata mitä eteen tulee. Usein arvaukset menee kyllä ihan mettään. Voit muun muassa päästä osallistumaan kuulantyöntöön rankkasateella keskellä metsää, tai valmistamaan Runebergin tortun trangiasta tehdyllä uunilla. Nikkarointitehtävät ovat kans aina yllätyksellisiä. Rakennettavana voi olla omenpoimuri, pulkka, matkalaukku tai vaikka mystinen hilavitkutin, jolle tuskin kukaan oikeasti tietää käyttötarkoitusta.

Jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa lähteä kokeilemaan kisailua vaikka heti tänä syksynä Seinäjoelle 14.-15.9. Häjyisiin Trysköihin. Näissä kisoissa on nimittäin myös vaaleanpunainen sarja ja luvassa on kuulemma vuoden kovimmat partiofestarit. Siellä nähdään!

Kaks ylempää kuvaa ja vielä lisää kisatunnelmia löytää TÄÄLTÄ.

Vaelluskuumetta...

Omituisia juttuja partiopolullani:

1. Taidan olla suvun ensimmäinen partiolainen.

2. Sain ensimmäisen kokemuksen haikilla osallistujana olemisesta tänä pääsiäisenä PJ-kurssilla. Kyllä! Ennen en oo haikille joutunu/päässy. Tämä saattaa johtua siitä että mulla oli melkein viisi vuotta pitkä "välivuosi" jonka ikäisenä vartiolaiset yleensä tekee kaikki haikkinsa ja leireilee leirinsä. Toki olen monille leireille osallistunut, mutta oon ollu niillä yleensä haikilla itte hommis tai sitte haikkia ei oo ollu ollenkaa.

3. Oon ollu yli kymmenes eri partiokisas: Kympillä! oli ensimmäiset partiokisat joissa oon ollu. Sitte on tullu Lakeuden kutsu, Plask, Päivästä päivään, Kisälli, Nyota ya Afrika, Ajo2010, Köppääly, Pakki 2010, Helmi 2011, PaHaRASTI, Hui hirviä!, partio.nyt 2.011 ja Olipa kerran (puuttuikohan jotaki?!)

4. Oon osallistunu vain yhdelle "pitkälle" vaellukselle. Se tehtiin lippukunnan kesken. Jurvan Saloveikoilla on ollut tapana tehdä vaellus Lappiin noin kahden vuoden välein. Olin vuonna 2009... POKA SIITÄ ON JO KAUAN! Tänä vuonna onneksi pääsee taas tarpomaan Lapin maisemiin, tällä kertaa määränpäänä Saariselkä.

Muistelenpa kuitenkin tuota 2009 reissua. 

Kohteena oli Hetta-Pallas. Lähdin sinne isän kans. Olisin lähteny jo vuotta aiemmin, mutta isä ei silloon päässy ja äiti ny ei lähtisi, vaikka puukolla vähä törkkis. Lisäksi olin aika pieni ja pihalla kaikesta lähtemään yksin. Tosiaan, isän kans lähdettiin viettämään isä-poika-laatuaikaa ja sitä se oliki! Bussi lähti Jurvasta illalla, saapui määränpäähän ja jätti meidät kaikki sinne.

No siitä sitte ylitettiin joki moottoriveneellä pienissä ryhmissä ja lähdettiin vaeltamaan. Viisi päivää vaellettiin, ylitettiin monta tunturia ja lopulta oltiin yli 50 kilometrin päässä Pallaksen juurella. 

Reissu on jääny mielehen hyvin. Se yhteisöllisyyden tunne oli aivan mahtava! Iltanuotiolla makkaraa paistaen, leikkien, korttia pelaten, laulaen tai vain istuen oli jotain niin siistiä, mitä hyvin harvoin tulee tehtyä normaalisti. Nykyisin on tietokoneet, konsolit, TV ym. ym. mitkä viihdyttää. En ny halua ruveta moittimaan niitä, koska itsekkin olen ja sinä olet tällä hetkellä niitä käyttämässä ja aivan mahtavia yhteydenpito- ja huvivälineitähän nämä on, mutta on se aivan eri asia istua luonnon helmassa tyyppien kans auringon laskiessa ja savun tuoksun leijaillen nenän ulottuville.

Vielä muutama kuukausi edessä ennen uutta muistojentekoreissua! Sitä odotellessa...

PS. Pitäis ostaa uus rinkka. Vanha on todettu monet kymmenet kerrat liian pieneksi :/ Onneksi on kesäksi töitä :D

PT-kisat toiselta puolelta

Pohjanmaan Partiolaisten talvipiirinmestaruuskisat järjestettiin tänä vuonna Kauhajoella. Me (eli Jurvan Saloveikot) ja Kauhajoen Kytöveikot yhyres väsättiin kilpailut. Nimeksi päätettiin "Olipa kerran" ja tehtävien nimet liitettiin aiheeseen. Minä suunnittelin tämän mahtavan logon!!! Toimin myös rastipäällikkönä ja ulkoisen viestinnän vastaavana.

Rastien nimiä oli hauska keksiä. Pistesuunnistuksesta tuli "Hannu ja Kerttu", ruokarastilla tehtiin spagettia, joten nimeksi tuli "Kaunotar ja kulkuri". Oma rastini oli "Suomen ympäri 80 sekunnissa". Tehtävänä oli sijoittaa 15 nastaa styroksiseen Suomen karttaan. Jokainen nasta vastas kaupunkia jotka oli mainittu erillisessä kaupunkiluettelossa. EI MUUTEN OO MIKÄÄ HELPPO TEHTÄVÄ!!! Aluksi ittekki ajattelin, että pitää pistää joitaki harvinaasempia kaupunkeja listalle, mutta suurin osa ei saanu edes Turkua tai Helsinkiä oikealle paikalle. Tarkistamisessa käytin apuna tuollaisia pahvisia häkkyröitä jotka väsäsin viime tingas päivää ennen kisoja. Vanhemmilla sarjoilla oli rajoina kaupunkien rajoista ton kartan mukaan n. sentti yli. Pienemmillä kaksi. Ja siltikää ei osuttu! Tämä oli siis hyvä tehtävä. Kisoissa oli hauskaa. Mä yritin olla mahdollisimman positiivinen kaikille joukkueille. Oon huomannu että tylyt rastimiehet on HYVIN ärsyttäviä! Piirileiri Havulla olleet tunnisti mut stuertiksi!

KIITOS KAIKILLE MUKANA OLLEILLE!!! MULLA OLI HAUSKAA!!!

The Sepeli

Niin se tuli munki eka kirjoituskerta. Ja koska kesä on mennyt partiotapahtumattomasti, niin kerron meidän lippukunnassa toukokuussa järjestetystä sepelistä. Sepelinhän kuuluisi olla seikkailijaohjelman päätöstapahtuma, mutta meillä ei ollut siirtyviä lapsia niin tehtiin se vaan huvin vuoksi. Tapahtumaan kutsuttiin kaikki seikkailijat, ja paikalle ilmaantui viisi lasta. No ei se haittaa, meno oli silti kova! Minä ja Emmi oltiin suunniteltu tän tapahtuman juoni ja minä vastasin toteutuksesta, koska Emmi oli kiireinen pj-työnsä kanssa.

Tapahtuman juonihan oli siis se, että hunnit oli kidnapannu Kiinan keisarin tyttären. Seikkailijoiden tehtävänä oli etsiä prinsessa ja pelastaa hänet. Prinsessan pelastamiseksi lasten piti kerätä kokoon tähtikartta, jonka Hunnien johtaja itselleen niin kovasti halusi. Tähtikartan lapset saivat tekemällä erilaisia palveluksia Kiinan keisarin alamaisille, joilla jokaisella oli yksi palainen. Lopuksi kartta piti koota yhteen ja tehdä vaihtokauppa prinsessaan!

Esittelen tässä nyt teille näitä keisarin alamaisia, eli eri hahmoja (jotka oli niin hyvin tehty!), jotka pitivät erilaisia ja -näköisiä rasteja.

Tässä kuvassa meillä on
1. Kiinan sotajoukkojen johtaja, jonka rastilla opeteltiin keihään käyttöä ja miekkailun perusteita. (propsit Teemun puolikaljulle, minkä se ajoi juuri tätä tapahtumaa varten!)
2. Hunnien pahamaineinen johtaja
3. (hieman ehkä haksahtanut) tietäjä, jonka rastilla otettiin yhteyttä stavromula beta planeettaan ja opeteltiin hunnien kieltä vaihtokauppaa varten

Kuvassa esittäytyvät

1. Itse Kiinan keisari! Hänen rastillaan näyteltiin herran hermojen rauhoittamiseksi (huomioikaa hieno kärpäshansikas ja hämähäkkihansikas olalla!)

2. Hovineidot, joiden kanssa tehtiin EA:ta 

3. Minä itse, joka olin vain epämääräinen hilluja ja kiersin vartion kanssa rataa ympäri

Ja viimeisessä ovat:

1. Kiinan kidnapattu prinsessa (köh) hienossa (köh) vankilassaan, hunnien sotilaan vartioimana. Avainten löytämiseksi piti käydä läpi pistesuunnistusrata.

2. Hunnien ilkeä johtaja tähtikartan kanssa (huomioikaa pahisnauru)

3. Hämy kauppias, jonka rastilla tehtiin teetä luonnon antimista

Päivän päätteeksi prinsessa oli pelastettu ja kaikki oli hyvin, niin voitiin syödä nuotiolla vähän yhteistä evästä ja saatiin tosi hieno päätös seikkailijavuodelle. Huomioikaa kuvista, että pieni johtajamääräkään ei ole mikään ongelma kun vähän delegoi. ;) Kaikkea mitä päivän aikana tehtiin en ala tähän kertomaan, koska siitä tulisi niin mammuuttijuttu. Suosittelen lämpimästi sepelin järjestämistä, juoneen kannattaa panostaa! Meilläkin oli suuria suunnitelmia salaisista kylmistä rasteista ja kongista ja kultarahoista ja kaikesta, mutta valitettavasti kaikkea ei voitu alkaa toteuttamaan.. DAMN YOU REALITY! Jos olisi enemmän aikaa ja resursseja niin taivas olisi vain rajana! Yhdistäkää vaikka eri lippukuntien voimat ja tehkää supersepeli!

Lapsilla oli hauskaa, johtajilla oli hauskaa, kaikilla oli hauskaa! 

- Sönkerö

PS. Tapahtuman perusteella et ole hunni, jos et omista päheitä viiksiä.

FOODAUSTA à la Eppuli: osa 1

Mäpä päätin tehdä oman superosion, jossa käsittelen kaikkea partio-/retki-/leiriruokaan ja -ruoanlaittoon liittyviä asioita. Avausjaksossa yritän tehdä gourmet-ruokaa nuotiolla ja trangialla. Saa nähdä mitä tulee...

~MENU~

värikäs vihannespeti
porsaan ohutleike

kermainen pippurikastike

Sytytin nuotion ja rupesin pilkkomaan paprikoita, porkkanoita ja lanttuja. Huomasin että olin unohtanu punasipulit kotia. :C No vähemmän pilkkomista ja kuorimista. Mä ite en tykkää pilkkoa "partiopuukolla" mitää juureksia ku puukko on niin paksu ja lyhyt. Sillä ei saa pilkottua nopiaa. Mun piti ottaa kunnon suuri keittiöpuukko, mutta unohdin senki. Ehkä tää tua enemmän sellaasta retkeilyfiilistä ku ei tee asioita aina helpon kautta.

 Kasvikset folioon ja voita vähä päälle.Pussit nuotiolle ja lihojen kimppuun.

Joku tais unohtaa suolanki kotia... Musta tuntuu että kaikki oleellisimmat asiat jäi kotiin. Pippuria vähä pintaan ja pannulle. Kaupas ei ollu sinolia joten testasin marinolia... Musta tuntuu että sinoli on nopiampaa.

Sitte vielä pippurikastike. HELPPO RESEPTI!!! Iso nokare voita ja pari kolme desiä kermaa. Sitte kiehuttelee sellaaset kymmenen minuuttia kasaan. Lisää pippuria ja suolaa. Oh, ku tuloo hyvää :D

LOPPUTULOS ON TÄSSÄ! Pistin vielä siivun Musta Pekka -juustoa leikkeiden päälle ja koska tehdään ruokaa luonnossa yrttejä ei tartte kantaa kotoa. Ketunleipä on kivan makuista ja muotoista koristetta, jos haluaa hifistellä. TADAA!!!!

PS. Älä käräytä vihanneksia niinku mä tein. Kunnolla foliota, odota kunnon hiillosta ja jos voit niin kääntele vähän väliä sitä nyyttiä. Äläkä kanna äidin perintöposliineja retkillä.... :D