Täällä Pohojanmaalla oli tuossa parisen viikkoa sitten tapahtuma nimeltään Myötäpäivät, eli siis koko piirin kokoinen yhteistapahtuma kaikenikäisille ja kokoisille partiolaisille.
Paikan päällä meitä huivikaulaisia oli abouttia 1500 eli aivan tarpeeksi. Tapahtuma oli yhen yön pituinen ja sioittui Vaasan kauniiseen kesäkaupunkimaisemaan, itse ohjelmaa oli harmillisen vähän kaupungin keskusta-alueella (itsehän olisin mielelläni nähnyt kaupungin keskustan tulvivan partiolaisista joka suunnasta). Vaikka se tapahtuma tosiaan oli yhden yön mittainen niin me tekijät saavuttiin paikalle jo päivää aiemmin ihmettelemään, että mitä tässä nyt pitäs tehä.
Mun hommana tässä tapahtumassa oli olla videokuvaajana, eli yritin näyttää pätevältä videokameran kanssa, ja tän pestin kautta pääsinkin sitten kattomaan kaikkien eri ikäkausien ohjelmistoa mukavasti lähietäisyydeltä. Viikonlopun päätteeksi sitten editoin niitä videoita ja ne pistettiin nettiin (sä laitoit minut nettiiin ~) kaiken kansan ihmeteltäväksi. Niitä voi käydä kattomassa Myötäpäivien youtube-kanavalla, jos kiinnostusta löytyy (avajaisvideota en myönnä tehneeni sen surkean laadun takia, syytän tästä katastrofin poikasesta tiettyä individuaalia, joka kaikesta huolimatta pakotti sen luomisen. Tiedät kyllä kuka olet...
Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli todella onnistunut ja minäkin opin ehkä käyttämään iMacia edes jotenkin. Olimme siis saaneet työpisteeksemme Vaasan amiksen iMac-luolan, ja koneet aiheuttivat suhteellisen paljon turhautuneita äännähtelyjä ainakin alkutuimaan (niissä ei ole mitään logiikkaa!). Emmikin oppi, että kamerassa on hyvä olla muistikortti sisällä toiminnan maksimoimiseksi.
Ohjelmaa oli paljon ja monipuolisesti. En edes pysty luettelemaan kaikkea mitä siellä oli, ensimmäisenä mieleen tulee laser-rata, vesisota, auton hajottaminen lekalla, leijan tekeminen ja sokkorata. Puhumattakaan päättäjäisistä, mitä oli jokaiselle ikäkaudelle omansa. Samoajilla bileet ja sutkuilla tais olla jotain näytelmän tyylistä.
Samoajien bileissä DJ Jankleri (lue: jangler) pisti taas parastaan ja massa völlyi. Olen virallinen fanityttö vaikka settilistasta löytyikin maailman historian häiritsevin kesäbiisi Levikset repee (tasoissa tytöt tykkää). Kyllä sillä varmasti oli syynä. Uskoni on horjumaton.
Oli mahtia nähdä kaikkia partioihmisiä täältä pohjoisesta kun yhden vuoden kerkesi etelässä käydä jo opiskelemassa. There is no place like home. Siinä on iha oma fiiliksensä kun aina voi morottaa ihmisiä ihan sama mihin suuntaan päänsä kääntää. Lopputunnelmaksi jätän teille tämän kuvaceptionin:
Kuvaajan ottama kuva kuvaajasta joka ottaa kuvaa kuvaajasta kun hän kuvaa videokuvaa.
Ette voi väittää, että tämä ei olisi hienointa mitä eläessänne olette nähneet.
