Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit

5.5.2014

Odottavan aika on pitkä

Tiedättekö sen tunteen, kun odottaa jotain oikein innolla?

Minusta tuntuu, että näin toukokuussa varsinkin, monen mielessä pyörivät jo tulevan kesän lomasuunnitelmat. Partiokesän kruunaavat tietysti kesäleirit (vaikka minusta kämppätalkoissa on sitä jotain...) ja telttailemaan tai mökkeilemään voi lähteä paljon vaivattomammin kuin kahdenkymmenen asteen pakkassäässä. Jep.
Omiin kesäsuunnitelmiin mahtuu ainakin yksi isompi partiotapahtuma, nimittäin Vaeltajien RoverQuest, mutta sitäkin enemmän odotan innolla jotain vielä suurempaa ja jännittävämpää, nimittäin olen lähdössä kesällä 2015...

                                               Japanin jamboreelle !

Tämän hetkinen suunnitelma - tarviiko siihen vielä jotain muka lisätä?! Kuvat: yle.fi ja googlemaps.

Jamboree on kaikkien maailman partiolaisten yhteinen leiri, joka järkätään 4 vuoden välein eri puolella maailmaa. Tällä kertaa luvassa on matka itään, Japaniin. Kuten arvata saattaa, osallistujamääristä puhuttaessa käytetään 5 numeroisia lukuja - pelkästään meitä suomalaisiakin on lähdössä lähes 1000! Kuvitelkaa, leirihän on suurempi kuin aika moni Suomen kaupunki ;)
Viimeksi Jamboree järjestettiin jokunen vuosi sitten Ruotsissa. Kuuntelin kateellisena tarinoita huippusupermahtavasta kokemuksesta, ja päätin, että seuraavalle leirille lähtee mukaan myös muuan Viivi. Nyt ilmoittautuminen vuoden päästä kesällä 2015 pidettävälle leirille on jo päättynyt, mutta jos sinun rinnassasi pistää jo nyt innostus päästä mukaan, kehotan kaivamaan säästöpossun esiin ja suuntaamaan katseen kohti Amerikan maan retkeä 2019!
Päälle kaksikymppinen partiolainen ei enää osallistu leirille leiriläisenä, vaan toimii palvelutehtävissä. Siinä jos missä pääsee takuulla tutustumaan partiolaisiin ympäri maailman.
Lupaan kertoa kesän 2015 jälkeen kaiken tuosta kaukaisesta reissusta!

Mutta ei, tähän reissuun on aikaa vielä vuosi, ja odottavan aika on p i i i i t k ä.
 Mitä tehdä kun leirikuume iskee? Seuraavia vinkkejä voi varauksella hyödyntää kaikkien kesäleirien odotteluun ;)

1. Kirjoita varusteluettelo




















2. Mieti, voisiko leiripaikalle matkata vaihtoehtoisella tavalla tai epätavallista reittiä?
Kuten minä ja partiokaverini Hilla - päätimme lähteä Jamboreelle kahdestaan. Suunnitelmamme on lentää jo muutamaa viikkoa ennen leiriä Japaniin - siinä ajassa pääsemme seikkailemaan ja tutustumaan maahan. On jännittävää päästä suunnittelemaan itselleen kiertomatka!

3. Katsele vanhoja leirikuvia, fiilistele, ja ideoi tulevalle leirille jotain siistiä.
Leirinuotio Kilkkeeltä, Minä ja Hilla syömässä lettua, ja "se tavallinen" leiripaikka Kuusamossa talvella. Mitä seuraavista on luvassa ensi kesänä? Kuvat: Hilla
Oliko naapurilla viime kesänä teltan vieressä oma uima-allas? Nukkuiko kaverisi coolissa riippumatossa? Entä jos pukisi päälle valkoisen t-paidan ja antaisi kaikkien kirjoittaa siihen omat leiriterveisensä? Onko mielessäsi hauska pikku jekku, joka kaipaa toteuttamista?
Leirillä on aina huippua, mutta - usko tai älä - pienellä suunnittelulla, mielikuvituksella ja huumorilla siitä voi saada entistä huipumman! Keksi idea, jolla teet omasta ja muiden leiristä entistä hauskemman.
Ps. Uima-altaan rakennat helposti ehjästä pressusta ja muutamasta puukalikasta.
Pps. Muista kysyä rakennuslupa leirinjohtajalta!


Vielä lopuksi: minut haastettiin kertomaan, mikä on hyödyllisin taito, jonka olen partiossa oppinut.
Ehdottomasti selviytymistaito ja organisointikyky. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta se ei tarkoita sitä, että homma menisi plörinäksi. Kaikesta selviää, kun ei luovuta, vaan yrittää tehdä asiat parhaansa mukaan, ja käyttää hieman nokkeluutta (jota sitäkin oppii partiossa). Lisäksi olen todella iloinen, että olen saanut partiossa vastuutehtäviä ja päässyt järjestämään ja johtamaan leirejä ja tapahtumia. Siitä taidosta on hyötyä useasti muuallakin kuin partiossa :)
 Kyllä partiolainen saa homman kuin homman toimimaan!


Partiokuulemiin!
-Viivi, Kuusamon Tunturisiskot ja -veikot




25.8.2013

Let's go to do some scoutplanking!

Planking eli suomalaisittain lankuttaminen on netin kautta levinnyt ilmiö. Alkuperäisenä ideana siinä on etsiä julkiselta paikalta jokin odottamaton paikka, johon sitten asetutaan mahalleen makaamaan kädet sivuilla ja otetaan kuva. Lankutus on sitä onnistuneempi, mitä enemmän tapahtumalla on yleisöä ja mitä epätodennäköisempi ja haastavampi lankutettu paikka on. 

Olimme pari viikkoa sitten muutaman lippukuntamme samoajan kanssa mökkeilemässä ja saimme idean toteuttaa lankutus-kuvasarja. Alkuperäisen lankutuksen kaikkia pykäliä me ei aivan toteutettu, koska kuvat otettiin mökin ympäristössä, eikä meillä ollut ulkopuolista yleisöä. Kuvauspaikat kuitenkin puhukoot puolestaan. Lisähaastetta haettiin siitä, että jokaisessa kuvassa lankuttaja on myös makuupussin sisällä.

















Lankuttaessamme totesimme, että laji vaatii yllytyshulluutta, uhrautumista ja tällä kertaa myös vaihtovaatteita ja -makuupussia. Toisinaan matka kuvauspaikalle voi olla pitkä ja kivinen...


Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Täytyyhän se makuupussikin joskus pestä.


Kun lankuttaja kohtaa voittajansa. Keinua tai ruohonleikkuria emme pystyneet haastamaan.



Terveisin Autenttiset Anonyymit:




28.5.2013

Retkellä Mansessa

Leon Lenkki ja Hilkan Kilpa on Hämeen Partiopiirin jokavuotinen partiotaitokilpailu. Tänä vuonna kyseinen kilpailu järjestettiin Tampereella 18.-19.5. kahden paikallisen lippukunnan toimesta. Lähdettiin kisoihin tuomaan osaamista täältä Pohojammaaltaki 4 hengen vartiolla, joka koostui ilmajokisista ja vaasalaisista. Vartion nimeksi arvottiin 'Banaanit'.

Oon itte jo kauan haaveillut kyseisiin kisoihin pääsemisestä, koska ne ovat myöhään keväällä ja silloin on ainakin mahdollisuus lämpimään säähän. En niin hirviästi tykkää talvikisoista. Tällä kertaa kuitenki sää suosi ja saatiin kesän ekat rusketusrajatkin!

Kisoja edeltävänä yönä me majoituttiin kisakeskuksena toimivalla koululla. Lauantaiaamuna keitettiin aamupuurot pihassa trangialla ja pakattiin rinkkoihin itte kisoissa tarvittavat tavarat. Kisat alkoivat yhteisillä avajaisilla, joiden jälkeen oli tunti aikaa rakentaa lähtötehtävänä ollut lampunvarjostin.

Kaikki satakunta vartiota rakentamassa lamppua/lampunvarjostinta. (Kuva: Keitaanniemi)

Me kisattiin vaaleanpunaisessa sarjassa, joka on varmaankin vielä monelle tuntematon juttu. Sarjaan voivat osallistua myös EVP:t eli ei-vielä-partiolaiset, kunhan vartiossa on edes yksi, jolla on Suomen Partiolaisten jäsenmaksu maksettuna. Sarja on vähän kevyempi kuin muut yli 18-vuotiaille tarkoitetut: reitti on lyhyempi ja esimerkiksi kätevyystehtävät on helpompia. Itte tykkäsin kovasti tästä "rento"-sarjasta, koska kisoihin on mukava mennä rennolla asenteella, ilman että sijoitus olisi tärkeintä. Kunhan tekee parhaansa! 

Lähtötehtävän jälkeen otettiin kartta käteen ja lähdettiin suunnistamaan annettua reittiä. Kisojen ensimmäisenä päivänä me kuljettiin noin 10 km. Reitin varrella meidän piti muun muassa rakentaa vatkain, keittää tortelliineja, antaa ensiapua,  tunnistaa perhosia ja testata tietoutemme Tampereesta ja turvallisuudesta.

Eniten tykkäsin yörastista, jossa meillä oli suoritettavana useampikin tehtävä: pystytettiin muun muassa laavu ja käytiin yösuunnistamassa. Meidän oli myös keitettävä herne-peruna-sose-keittoa malli-annoksen perusteella, jota me saatiin ensin maistella ja haistella. Sitten meidän piti valita 6 ainesosaa joista yritettiin valmistaa samanlainen annos. Se oli hauskaa! Eniten haastetta toi kätevyystehtävä, jossa meillä oli tehtävänä rakentaa ukulele. Kasattiin sitä Hannan kanssa melkein koko yö, koska päätettiin että nukkumaan ei mennä ennenkö on valmista! Puoli neljältä ku aurinkoki alkoi jo nousta niin mentiin palauttamaan meidän soittopeli ja kömmittiin kans makuupusseihin.

Väsyneenä mutta (vielä) innostuneena ukulelea rakentamassa. Note to self: seuraavalla kerralla kunnon työkalut joukkoon. (Kuva: Hilja Mäkinen)


Toisen kisapäivän ensimmäisenä tehtävänä oli niin sanottu kiritaival, jossa vartion on kuljettava kahden rastin väli mahdollisimman nopeasti. Siinä sopivasti heräs, koska jäljellä oli vielä monta rastia ja melkein 10 km matkaa ennen maalia. Sunnuntain rastit oli tosi monipuolisia: rakennettiin ja ommeltiin lasten leluja, oltiin pantomiinia ja tunnistettiin marjoja, sekä lauluja. Haastetta laulujen tunnistamiseen toi se, että alkuperäiset versiot oli käännetty esimerkiksi englannista ruotsiksi. Kyllä me sieltä kuitenkin tunnistettiin esimerkiksi Popedaa, Rihannaa ja Nirvanaa. Tai niitä me ainakin luultiin tunnnistavamme...

Yhden aikaan päivällä vihdoin maalikin häämötti edessäpäin. Sitä tunnetta ei voita mikään, kun saat laskea rinkan selästä, vetää kengät jalasta ja pääset suihkuun! Vaikka väsyttäiski, niin silti tulee hieno fiilis kun jaksaa vielä juosta maaliviivan yli ja saa huutaa: "Hähää, me tehtiin se". Oli muuten kaikkien ensimmäiset yökisat! 

The bananas! Eli Emilia, Sara, Noora ja Hanna.

Koskaan ei voi kyllä tietää, että mihin kaikkeen pitää varautua kun kisoihin lähtee. Se on kuitenkin se yks tekijä mikä niissä kiinnostaa, koska tehtävät vaihtelee ihan laidasta laitaan. Etukäteen saadaan tietää vain rastien nimet, joista voi sitten toki yrittää vähän veikata mitä eteen tulee. Usein arvaukset menee kyllä ihan mettään. Voit muun muassa päästä osallistumaan kuulantyöntöön rankkasateella keskellä metsää, tai valmistamaan Runebergin tortun trangiasta tehdyllä uunilla. Nikkarointitehtävät ovat kans aina yllätyksellisiä. Rakennettavana voi olla omenpoimuri, pulkka, matkalaukku tai vaikka mystinen hilavitkutin, jolle tuskin kukaan oikeasti tietää käyttötarkoitusta.

Jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa lähteä kokeilemaan kisailua vaikka heti tänä syksynä Seinäjoelle 14.-15.9. Häjyisiin Trysköihin. Näissä kisoissa on nimittäin myös vaaleanpunainen sarja ja luvassa on kuulemma vuoden kovimmat partiofestarit. Siellä nähdään!

Kaks ylempää kuvaa ja vielä lisää kisatunnelmia löytää TÄÄLTÄ.