Kånken looks

Tämä postaus sisältää Fjällräven-sijoittelua.

Riitu, 20

"Ostin Kånkenini keväällä 2012 ylioppilaslahjarahoilla.
Reppu on nähnyt ja kokenut paljon, mm. Roverway-tapahtuman pölyisen leiriosan Evolla."

5 April 2014, Oulu

Emmi, 19

"Sain Kånkenini synttärilahjaksi.
Siinä roikkuu Herbert-ötökkä."

5 April 2014, Oulu

Katti, 18

"Hankin uuden Kånkenin, koska tarvitsin läppäriversion.
Repussa roikkuu kambodžalainen kala, mörönpelotuslamppu ja posliiniset puukengät."

5 April 2014, Oulu

Juulia, 17

"Kånkenini on ajalta, jolloin ne eivät olleet vielä massatrendi.
Se on nähnyt paljon maailmaa ja kulkenut mukanani kaikissa partiojutuissa Saariselältä Helsinkiin."

5 April 2014, Oulu

Satu, 21

"Tämä Kånken edustaa yhtä lempiväreistäni.
Istuinalusta kruunaa täydellisen reppukokemuksen."

5 April 2014, Oulu

Kuvat: Janne Seppänen - kiitos!

Muistathan myös vuoden takaisen Villasukka looksin!

Medialähettiläskoulutukseen haku käynnissä nyt!

Oletko partiolainen? Ajoittuuko syntymävuotesi vuosien 1991 ja 1998 välille? Oletko jollain tavalla kiinnostunut keskusjärjestömme eli Suomen Partiolaisten (SP) toiminnasta, esiintymisestä, markkinoinnista tai uusien ideoiden työstämisestä? Pidätkö valokuvaamisesta, kirjoittamisesta tai videoiden tekemisestä? Onko partio sinusta niin hauska harrastus, että haluaisit kertoa sen hienoudesta muillekin?

Mikäli vastaat näihin kysymyksiin kyllä, jatka ihmeessä lukemista. Nyt on aika hieno mahdollisuus tarjolla! Ensin vähän taustatietoa (lainattu Suomen Partiolaisten Young Spokespeople -sivulta):

Young Spokespeople Finland on Suomen Partiolaiset – Finlands Scouter ry:n viestinnän ohjelma, jonka toteuttaa suomalainen 15-22-vuotias partiolainen. Ympäri maata! 

Tavoitteena on kertoa nuorisojärjestöstä nuorten kasvoin. Toimintaan mukaan pääsee medialähettiläskoulutusten kautta. Idea on lähtöisin Iso-Britanniasta 2007. Myös Ruotsissa toimii Scouternas Unga Talespersoner.

Olen itse käynyt Young Spokespeople- eli medialähettiläskoulutuksen tammikuussa 2010. Tuolloin koulutus järjestettiin ensimmäistä kertaa täysin vailla tietoa projektina alkaneen ohjelman tulevaisuudesta. Koulutuksessa tuolloin tutustuttiin SP:n brändiin, strategiaan ja markkinointiohjeisiin. Harjoiteltiin esiintymistä ja ihmisten edessä puhumista niin livenä kuin videonkin välityksellä. Tehtiin haastatteluharjoituksia, nauhoitettiin ja kuunneltiin niitä. Mietittiin, mitä kaikkea partio voi olla ja miten tämän harrastuksen mahtava monipuolisuus saataisiin näkyville eri medioissakin niin, että myös partiota harrastamattomat tietäisivät, ettei partio ole sitä iänikuista solmujen tekoa ja mummojen auttamista kadun yli. Opeteltiin tajuamaan se, että partio on toki näitäkin asioita, mutta myös aika paljon muuta! Nuorten ajatusten ja ideoiden arvostamista, vastuunottokyvyn harjoittelua, itse tekemistä. Sitä, että partiossa nuoret saavat tehdä asioita itse turvallisessa ympäristössä ja kokeneempien partiolaisten avustaessa. Kaiken tämän takana oli SP:n sedät ja tädit herättänyt jäsenmäärän lasku, joka oli saatava pysäytettyä. Suomen Partiolaisten jäsenmäärän kehitys onkin sittemmin saatu käännettyä kasvuksi.

Pohjanmaan Partiolaisten kasvuprojektin maskottina häärää Mainio Matkaaja. Keväällä suunniteltiin piirin viestintäporukan kanssa tulevia juttuja, ja Mainio oli toki mainiossa menossa mukana.

Medialähettilään pestini aikana olen päässyt mukaan projekteihin, joista en olisi osannut todennäköisesti edes unelmoida. Kesällä 2010 järjestettiin finnjamboree Kilke, jossa mm. pääsin esittelemään leiriä VIP-vieraille. Olen ollut myös useamman kerran Radio Pookin haastateltavana milloin mihinkin partiotapahtumaan liittyen, päässyt haastattelemaan pääministeriä Partio-lehteen jäsenkokouksen yhteydessä ja viemään partiolaisten adventtikalentereita lastenosaston potilaille. Olen piirin viestintäryhmäjäsenyyden kautta luonut suhteita piirimme lehden toimituskuntaan ja päässyt kirjoittamaan ja valokuvaamaan juttuja lehteen. Viestintäryhmässä olen päässyt osallistumaan myös ulkoisen viestinnän ja tempausten suunnitteluun sekä niiden toteutukseen. Medialähettiläänä toimit sekä Suomen Partiolaisten että oman piirisi luottamushenkilönä. Suomen Partiolaiset järjestävät medialähettiläille eli YSPeille jatkokoulutuksellisia verkostotapaamisia, joissa ajankohtaisten asioiden puimisen ja jatkokouluttautumisen lisäksi pääsee tutustumaan muilla kursseilla olleisiin kolleegoihin. SP:n kautta olen päässyt myös osallistumaan viime vuoden Nenäpäivä Show -lähetykseen studioyleisön joukossa, moikkaamaan Robinia YLE Tohlopin käytävällä ja heittämään ylävitoset Stigin kanssa. Kaikki tämä partiohuivi kaulassa ja huippujen medialähettiläskavereiden loistoseurassa.

Parasta medialähettilään pestissä on kuitenkin ollut ehdottomasti samanhenkisten ja supermukavien ihmisten tapaaminen. Medialähettiläsverkosto ylettyy koko Suomen ylitse, joten tarpeeksi monta tapahtumaa ja verkostotapaamista kierrettyä tulee huomanneeksi, että partiotuttuja löytyy maan lähes joka kolkasta. Olen näiden ihmisten kanssa osallistunut mm. kansainväliseen Roverway-tapahtumaan, jossa muodostimme Young Sad Pandas -vartion. Medianäkyvyyttä vartiomme ei muita vartioita enempää saanut, joten varsinainen "YSP-keikka" ei ollut kyseessä, mutta vartion jäsenet olivat medialähettiläspiireistä toisensa löytäneitä. YSPeyden myötä olen päässyt myös tutustumaan lähietäisyydeltä useisiin minua kiinnostaviin asioihin median ja viestinnän alalla. YSP-toiminta on loppupeleissä tekijöidensä näköistä; uusia tempauksia ja projekteja suunnitellaan niin piireissä alueellisesti kuin keskusjärjestössä valtakunnallisestikin jatkuvasti.

Young Sad Pandas -vartiomme Roverway 2012 -tapahtumassa. Kuva on otettu Muoniossa Pallas-Yllästunturin alueella sijaitsevan Taivaskeron huipulla. Kuva: Akseli Silfver.

Tässä joitain esimerkkejä siitä, mitä medialähettilästoiminta voi esimerkiksi olla. Pestin konkreettinen sisältö voi riippua medialähettilään omien intressien ja taitojen lisäksi mm. piiristä. Myös koulutus on tätä nykyä luonnollisesti ensimmäisestä koulutuksesta kehittynyt, ja sisältö voi olla eri. Ihmiset on kuitenkin takuuvarmasti huippuja ja koulutus antoisa, siitä ei ole epäilystäkään.

Mikset siis hyppäisi mukaan ja hakisi ensi tammikuussa järjestettävälle kurssille? Hakuohjeet löytyvät täältä. Mikäli kysymyksiä heräsi, voi niitä esittää vaikkapa tämän postauksen kommenttiosiossa tai lähettää sähköpostitse allekirjoittaneelle (riitu.kerolaÄTpartio.fi). Pohjoisessa asuville hakijoille voin lohdutuksena kertoa, että SP pitää medialähettiläistään hyvää huolta (ja mm. matkakulut kurssille korvataan).

Haku kannattaa tehdä nyt, eikä viidestoista päivä! Toki silloinkin vielä ehtii, haku päättyy nimittäin 17.11.2013.

→ Hae täällä! ←

PS. Loppuun omasta mielestäni paras partion markkinointivideo muutaman vuoden medialähettiläspestini ajalta. Näin. Toimii. Lähes täysin partiottoman kesän jälkeen tulee ikävä isoja leirejä. Tekee mieli mennä metsään.

Partiokesän tilannekatsaus á la Janika

Heipa hei kaikki partiolaiset ja ei-partiolaiset lukijamme! Mulle siunaantui tämän viikon kirjoitusvuoro, mikä oli sinällään hankalampi homma, koska mulla ei tällä hetkellä oo kauheesti partiojuttuja menossa. Mutta eiköhän tästäki jonkinlainen postaus tuu! Elikkäs elikkäs, mitäs mä oon tänä kesänä ehtiny ja mitäs tuun tekemään?

Mut saattoi nähdä Vaasassa hehkutetuilla Myötäpäivillä kesäkuun alussa ja ei menny hehkuttaminen hukkaan! Oli tosihauska viikonloppu ja oli kiva olla ekaa kertaa "kunnolla" sielä pestipuolella! Olin siis lehdistöllä ja pääasiakseni tein tarpojien ohjelmasta juttua nettiin. Lähinnä siis pyöräilin paikasta toiseen ja kyselin oliko tarpojilla kivaa ja mitä on päästy tekemään. Ja sitten koostiin koko päivän tekstin muotoon.

Myötäpäivien jälkeen istuin linkkarissa ja mua kysäistiin Alahärmäläisten kesäleirille muonittajaksi ja koska ilman tätä tarjousta mun kesä olis ollu hyvin, hyvin partioton, joten lupasin lähteä mukaan. :) Tää koitos on siis edessä vasta heinä- ja elokuun vaihteessa, mikä tarkoittaa taas sitä, että mulla on hyyyvin paljon aika ikävöidä menneitä partiojuttuja edellisiltä kesiltä ja haaveilla kaikista tulevista jutuista ja tulevasta partiovuodesta.

Vanhojen muistelu tarkoittaa myös sitä, että tuntuu niin hullulta aatella, että siitäki on jo kaks vuotta, kun oltiin Ruotsissa maailmanjamboreella! Ja mikä hulluinta, edelleen tulee semmonen "äääää haluan sinne takasin!"-olo. Että jos pähkäilette Japanin jamboreelle lähtöä, tehkää se! Ette varmasti kadu ;)

Mun kesään siis kuuluu vanhojen ja uusien juttujen fiilistelyjä, myötätuulta ja muonitusta. Kommenttilootaan voi jättää oman kesän suunnitelmia ja hyviä leiriruokavinkkejä. Hyvää kesää kaikille ja toivon mukaan te partioitte enemmän. :)

Vaelluskuumetta...

Omituisia juttuja partiopolullani:

1. Taidan olla suvun ensimmäinen partiolainen.

2. Sain ensimmäisen kokemuksen haikilla osallistujana olemisesta tänä pääsiäisenä PJ-kurssilla. Kyllä! Ennen en oo haikille joutunu/päässy. Tämä saattaa johtua siitä että mulla oli melkein viisi vuotta pitkä "välivuosi" jonka ikäisenä vartiolaiset yleensä tekee kaikki haikkinsa ja leireilee leirinsä. Toki olen monille leireille osallistunut, mutta oon ollu niillä yleensä haikilla itte hommis tai sitte haikkia ei oo ollu ollenkaa.

3. Oon ollu yli kymmenes eri partiokisas: Kympillä! oli ensimmäiset partiokisat joissa oon ollu. Sitte on tullu Lakeuden kutsu, Plask, Päivästä päivään, Kisälli, Nyota ya Afrika, Ajo2010, Köppääly, Pakki 2010, Helmi 2011, PaHaRASTI, Hui hirviä!, partio.nyt 2.011 ja Olipa kerran (puuttuikohan jotaki?!)

4. Oon osallistunu vain yhdelle "pitkälle" vaellukselle. Se tehtiin lippukunnan kesken. Jurvan Saloveikoilla on ollut tapana tehdä vaellus Lappiin noin kahden vuoden välein. Olin vuonna 2009... POKA SIITÄ ON JO KAUAN! Tänä vuonna onneksi pääsee taas tarpomaan Lapin maisemiin, tällä kertaa määränpäänä Saariselkä.

Muistelenpa kuitenkin tuota 2009 reissua. 

Kohteena oli Hetta-Pallas. Lähdin sinne isän kans. Olisin lähteny jo vuotta aiemmin, mutta isä ei silloon päässy ja äiti ny ei lähtisi, vaikka puukolla vähä törkkis. Lisäksi olin aika pieni ja pihalla kaikesta lähtemään yksin. Tosiaan, isän kans lähdettiin viettämään isä-poika-laatuaikaa ja sitä se oliki! Bussi lähti Jurvasta illalla, saapui määränpäähän ja jätti meidät kaikki sinne.

No siitä sitte ylitettiin joki moottoriveneellä pienissä ryhmissä ja lähdettiin vaeltamaan. Viisi päivää vaellettiin, ylitettiin monta tunturia ja lopulta oltiin yli 50 kilometrin päässä Pallaksen juurella. 

Reissu on jääny mielehen hyvin. Se yhteisöllisyyden tunne oli aivan mahtava! Iltanuotiolla makkaraa paistaen, leikkien, korttia pelaten, laulaen tai vain istuen oli jotain niin siistiä, mitä hyvin harvoin tulee tehtyä normaalisti. Nykyisin on tietokoneet, konsolit, TV ym. ym. mitkä viihdyttää. En ny halua ruveta moittimaan niitä, koska itsekkin olen ja sinä olet tällä hetkellä niitä käyttämässä ja aivan mahtavia yhteydenpito- ja huvivälineitähän nämä on, mutta on se aivan eri asia istua luonnon helmassa tyyppien kans auringon laskiessa ja savun tuoksun leijaillen nenän ulottuville.

Vielä muutama kuukausi edessä ennen uutta muistojentekoreissua! Sitä odotellessa...

PS. Pitäis ostaa uus rinkka. Vanha on todettu monet kymmenet kerrat liian pieneksi :/ Onneksi on kesäksi töitä :D

Villasukka looks

Sara, 18

"Sukkani ovat vuoden vanhat, ja olen itse suunnitellut ne.

Halusin kuviolliset villasukat, kerroin asiasta äidilleni, ja hän neuloi nämä minulle."

6 April 2013, Seinäjoki

Sussu, 19

"Olen itse neulonut sukkani. Ne ovat olleet minulla hyvin monta vuotta, ehkä jo viisi vuotta.
Halusin pitkävartiset sukat, joten päätin tehdä sellaiset itse."

6 April 2013, Seinäjoki



Emmi, 18

"Villasukkieni varret ovat vanhoista sukista, joiden pohja oli kulunut pois.
Tein itse sukkiin uuden pohjan. Käytän villasukkia vuoden ympäri.'"

6 April 2013, Seinäjoki



Essi, 17

"Villasukat ovat kummitätini tekemät, ja käytän niitä paljon.
Ne ovat melko uudet, vasta noin seitsemän kuukauden ikäiset."

6 April 2013, Seinäjoki



Sanni, 20

"Nämä ovat julkisten paikkojen villasukkani.
Minulla on villasukat erikseen kotikäyttöön ja julkisille paikoille."

6 April 2013, Seinäjoki



Riitu, 19

"Äitini on neulonut nämä sukat, kuten kaikki muutkin villasukkani.
Niissä on parasta langan sopiva paksuus, koska ne sopivat hyvin vaikkapa kumppareihin."

6 April 2013, Seinäjoki



Janne, 25

"Nämä ovat yhdet parhaista sukistani, koska niissä ei ole ainoatakaan reikää.
Ne eivät valitettavasti ole villaa, mutta hyvät sukat joka tapauksessa."

6 April 2013, Seinäjoki



Suvi, 22

"Olen itse valinnut villasukkien värit, ja äiti on tehnyt ne minulle.
Nämä ovat minun Seinäjoki-sukkani; ne ovat täällä aina."

6 April 2013, Seinäjoki



Satu, 20

"Nämä villasukat ovat äitini tekemät, ja olen saanut ne joululahjaksi.
Villasukkia on kiva tehdä myös itse."

6 April 2013, Seinäjoki



Teija, ~24

"Villasukkani reissaavat ahkerasti ympäri Suomen."

6 April 2013, Seinäjoki



Pyry, 18

"Villasukat on pelastettu LNK:n talvileirin löytötavaroista. Hyvät sukat.

Koin sukat välittömästi omikseni, vaikka sainkin myöhemmin kuulla äidiltäni, että ne eivät alunperin olleetkaan minun."

6 April 2013, Seinäjoki



Pekka, 24

"Sukat ovat äitini tekemät, ja sain ne viime jouluna joululahjaksi.
Kuosi on Alahärmä."

6 April 2013, Seinäjoki

Vuosien varrelta...

Piirileiri Havu on enää muutaman viikon päässä. Allekirjoittaneelle se on kesän huippukohta ja odotan jo innolla raksaleirin ensimmäisen aamun valkenemista! Uusia kokemuksia odotellessani, sorruin muistelemaan vanhoja, ja haluaisinkin nyt jakaa muutaman niistä täällä. :)

Kuva: Sanni Pietilä

Kirkkaana mielessä on vielä viime kesän Jamboree Ruotsissa ja leirilippukunta Nila

Kuva:Sonja Kananen

Syntymäpäiviäkin on tullut  vietettyä partion merkeissä

Kuvat: Juho Kivelä

Myös Kilke ja Big Jump tuli nähtyä

Kuva: Sonja Kananen/Saila Suominen

YSP:ien Säihkyturpa-partiodrinksubaari Tuulevilla

Kuva: Mikko Jalo

YSP-kurssin gaala-ilta ft. mehudrinksut

Johtajien virkistäytymis-ja suunnitteluviikonloppu italialaiseen tyyliin a la Samposet!

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa... :)

Myötäpäivillä 2008 sattui ja tapahtui...

Kuva: Sonja Kananen

Parhaat hetket on tietysti tullut koettua ystävien kanssa. :)

Monenlaista on siis tullut koettua. Toivon tosissaan, että Havu tuo tullessaa monia uusia tuttuja ja mahtavia leirihetkiä ja-muistoja! Nähdään Maijanlammella! 

-Emmi