Myötäpäiväilyä

Täällä Pohojanmaalla oli tuossa parisen viikkoa sitten tapahtuma nimeltään Myötäpäivät, eli siis koko piirin kokoinen yhteistapahtuma kaikenikäisille ja kokoisille partiolaisille.

Paikan päällä meitä huivikaulaisia oli abouttia 1500 eli aivan tarpeeksi. Tapahtuma oli yhen yön pituinen ja sioittui Vaasan kauniiseen kesäkaupunkimaisemaan, itse ohjelmaa oli harmillisen vähän kaupungin keskusta-alueella (itsehän olisin mielelläni nähnyt kaupungin keskustan tulvivan partiolaisista joka suunnasta). Vaikka se tapahtuma tosiaan oli yhden yön mittainen niin me tekijät saavuttiin paikalle jo päivää aiemmin ihmettelemään, että mitä tässä nyt pitäs tehä.

Mun hommana tässä tapahtumassa oli olla videokuvaajana, eli yritin näyttää pätevältä videokameran kanssa, ja tän pestin kautta pääsinkin sitten kattomaan kaikkien eri ikäkausien ohjelmistoa mukavasti lähietäisyydeltä. Viikonlopun päätteeksi sitten editoin niitä videoita ja ne pistettiin nettiin (sä laitoit minut nettiiin ~) kaiken kansan ihmeteltäväksi. Niitä voi käydä kattomassa Myötäpäivien youtube-kanavalla, jos kiinnostusta löytyy (avajaisvideota en myönnä tehneeni sen surkean laadun takia, syytän tästä katastrofin poikasesta tiettyä individuaalia, joka kaikesta huolimatta pakotti sen luomisen. Tiedät kyllä kuka olet...

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli todella onnistunut ja minäkin opin ehkä käyttämään iMacia edes jotenkin. Olimme siis saaneet työpisteeksemme Vaasan amiksen iMac-luolan, ja koneet aiheuttivat suhteellisen paljon turhautuneita äännähtelyjä ainakin alkutuimaan (niissä ei ole mitään logiikkaa!). Emmikin oppi, että kamerassa on hyvä olla muistikortti sisällä toiminnan maksimoimiseksi. 

Ohjelmaa oli paljon ja monipuolisesti. En edes pysty luettelemaan kaikkea mitä siellä oli, ensimmäisenä mieleen tulee laser-rata, vesisota, auton hajottaminen lekalla, leijan tekeminen ja sokkorata. Puhumattakaan päättäjäisistä, mitä oli jokaiselle ikäkaudelle omansa. Samoajilla bileet ja sutkuilla tais olla jotain näytelmän tyylistä. 

Samoajien bileissä DJ Jankleri (lue: jangler) pisti taas parastaan ja massa völlyi. Olen virallinen fanityttö vaikka settilistasta löytyikin maailman historian häiritsevin kesäbiisi Levikset repee (tasoissa tytöt tykkää). Kyllä sillä varmasti oli syynä. Uskoni on horjumaton.

Oli mahtia nähdä kaikkia partioihmisiä täältä pohjoisesta kun yhden vuoden kerkesi etelässä käydä jo opiskelemassa. There is no place like home. Siinä on iha oma fiiliksensä kun aina voi morottaa ihmisiä ihan sama mihin suuntaan päänsä kääntää. Lopputunnelmaksi jätän teille tämän kuvaceptionin: 

Kuvaajan ottama kuva kuvaajasta joka ottaa kuvaa kuvaajasta kun hän kuvaa videokuvaa.

Ette voi väittää, että tämä ei olisi hienointa mitä eläessänne olette nähneet.

Retkellä Mansessa

Leon Lenkki ja Hilkan Kilpa on Hämeen Partiopiirin jokavuotinen partiotaitokilpailu. Tänä vuonna kyseinen kilpailu järjestettiin Tampereella 18.-19.5. kahden paikallisen lippukunnan toimesta. Lähdettiin kisoihin tuomaan osaamista täältä Pohojammaaltaki 4 hengen vartiolla, joka koostui ilmajokisista ja vaasalaisista. Vartion nimeksi arvottiin 'Banaanit'.

Oon itte jo kauan haaveillut kyseisiin kisoihin pääsemisestä, koska ne ovat myöhään keväällä ja silloin on ainakin mahdollisuus lämpimään säähän. En niin hirviästi tykkää talvikisoista. Tällä kertaa kuitenki sää suosi ja saatiin kesän ekat rusketusrajatkin!

Kisoja edeltävänä yönä me majoituttiin kisakeskuksena toimivalla koululla. Lauantaiaamuna keitettiin aamupuurot pihassa trangialla ja pakattiin rinkkoihin itte kisoissa tarvittavat tavarat. Kisat alkoivat yhteisillä avajaisilla, joiden jälkeen oli tunti aikaa rakentaa lähtötehtävänä ollut lampunvarjostin.

Kaikki satakunta vartiota rakentamassa lamppua/lampunvarjostinta. (Kuva: Keitaanniemi)

Me kisattiin vaaleanpunaisessa sarjassa, joka on varmaankin vielä monelle tuntematon juttu. Sarjaan voivat osallistua myös EVP:t eli ei-vielä-partiolaiset, kunhan vartiossa on edes yksi, jolla on Suomen Partiolaisten jäsenmaksu maksettuna. Sarja on vähän kevyempi kuin muut yli 18-vuotiaille tarkoitetut: reitti on lyhyempi ja esimerkiksi kätevyystehtävät on helpompia. Itte tykkäsin kovasti tästä "rento"-sarjasta, koska kisoihin on mukava mennä rennolla asenteella, ilman että sijoitus olisi tärkeintä. Kunhan tekee parhaansa! 

Lähtötehtävän jälkeen otettiin kartta käteen ja lähdettiin suunnistamaan annettua reittiä. Kisojen ensimmäisenä päivänä me kuljettiin noin 10 km. Reitin varrella meidän piti muun muassa rakentaa vatkain, keittää tortelliineja, antaa ensiapua,  tunnistaa perhosia ja testata tietoutemme Tampereesta ja turvallisuudesta.

Eniten tykkäsin yörastista, jossa meillä oli suoritettavana useampikin tehtävä: pystytettiin muun muassa laavu ja käytiin yösuunnistamassa. Meidän oli myös keitettävä herne-peruna-sose-keittoa malli-annoksen perusteella, jota me saatiin ensin maistella ja haistella. Sitten meidän piti valita 6 ainesosaa joista yritettiin valmistaa samanlainen annos. Se oli hauskaa! Eniten haastetta toi kätevyystehtävä, jossa meillä oli tehtävänä rakentaa ukulele. Kasattiin sitä Hannan kanssa melkein koko yö, koska päätettiin että nukkumaan ei mennä ennenkö on valmista! Puoli neljältä ku aurinkoki alkoi jo nousta niin mentiin palauttamaan meidän soittopeli ja kömmittiin kans makuupusseihin.

Väsyneenä mutta (vielä) innostuneena ukulelea rakentamassa. Note to self: seuraavalla kerralla kunnon työkalut joukkoon. (Kuva: Hilja Mäkinen)

Toisen kisapäivän ensimmäisenä tehtävänä oli niin sanottu kiritaival, jossa vartion on kuljettava kahden rastin väli mahdollisimman nopeasti. Siinä sopivasti heräs, koska jäljellä oli vielä monta rastia ja melkein 10 km matkaa ennen maalia. Sunnuntain rastit oli tosi monipuolisia: rakennettiin ja ommeltiin lasten leluja, oltiin pantomiinia ja tunnistettiin marjoja, sekä lauluja. Haastetta laulujen tunnistamiseen toi se, että alkuperäiset versiot oli käännetty esimerkiksi englannista ruotsiksi. Kyllä me sieltä kuitenkin tunnistettiin esimerkiksi Popedaa, Rihannaa ja Nirvanaa. Tai niitä me ainakin luultiin tunnnistavamme...

Yhden aikaan päivällä vihdoin maalikin häämötti edessäpäin. Sitä tunnetta ei voita mikään, kun saat laskea rinkan selästä, vetää kengät jalasta ja pääset suihkuun! Vaikka väsyttäiski, niin silti tulee hieno fiilis kun jaksaa vielä juosta maaliviivan yli ja saa huutaa: "Hähää, me tehtiin se". Oli muuten kaikkien ensimmäiset yökisat! 

The bananas! Eli Emilia, Sara, Noora ja Hanna.

Koskaan ei voi kyllä tietää, että mihin kaikkeen pitää varautua kun kisoihin lähtee. Se on kuitenkin se yks tekijä mikä niissä kiinnostaa, koska tehtävät vaihtelee ihan laidasta laitaan. Etukäteen saadaan tietää vain rastien nimet, joista voi sitten toki yrittää vähän veikata mitä eteen tulee. Usein arvaukset menee kyllä ihan mettään. Voit muun muassa päästä osallistumaan kuulantyöntöön rankkasateella keskellä metsää, tai valmistamaan Runebergin tortun trangiasta tehdyllä uunilla. Nikkarointitehtävät ovat kans aina yllätyksellisiä. Rakennettavana voi olla omenpoimuri, pulkka, matkalaukku tai vaikka mystinen hilavitkutin, jolle tuskin kukaan oikeasti tietää käyttötarkoitusta.

Jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa lähteä kokeilemaan kisailua vaikka heti tänä syksynä Seinäjoelle 14.-15.9. Häjyisiin Trysköihin. Näissä kisoissa on nimittäin myös vaaleanpunainen sarja ja luvassa on kuulemma vuoden kovimmat partiofestarit. Siellä nähdään!

Kaks ylempää kuvaa ja vielä lisää kisatunnelmia löytää TÄÄLTÄ.

Kyllä vaeltajatkin saavat leikkiä piirileikkejä!

Pohjanmaan Partiolaisten vaeltajat kokooontuivat Limingan Niittykärppien kololle 19.-21.4. leikkimään, laulamaan, tutustumaan vaeltajaohjelmaan sekä yksinkertaisesti rentoutumaan arjen raatamisen keskellä.

Vision järjestäjät osallistuivat viime syksynä valtakunnalliseen vaeltajavisioon ja saivat sieltä vinkkejä, ideoita sekä ajatuksia piirivision järjestämiseen. Viikonlopun mittainen vaeltajien kokoontuminen sisälsi iloa, heittäytymistä, ryhmässä tekemistä sekä seikkailua suuressa Oulun kaupungissa.

Ohjelma alkoi perinteisellä tutustumisella sekä leikkimisellä ja tietenkin syömiselllä! Gourmet-kokkina toimi Emmi, joka loihti mitä mahtavimmat atriat aina pizzasta texmex-keittoon. Ensimmäinen ilta kuluikin toisiin tutustuessa ja valloittavan mukavia piirileikkejä leikkien.

 

Lauantaina aamupalan jälkeen rävähti käyntiin vauhdikas koulutus koskien vaeltajien ulkomaanprojektia. Ensin pienen luennon kuunneltuamme porukka jaettiin ryhmiin ja jokainen ryhmä sai suunnitella oman ulkomaanprojektinsa.

Sisällä pönötettyämme ja syötyämme lähdimme uhmaamaan Limingan kiipeilyseinää. Pääsipä Mainiokin valjaisiin roikkumaan ja näyttämään kaikille mitä osaa. Illalla ohjelmassa oli jännittävä larppihenkinen gaala, jossa pahamainen merirosvoliiga yritti värvätä jäseniä ja taisteli paikasta merimiesten johtokunnan johtajana.

Sunnuntaina retki suureen Ouluun sai alkunsa, kun vaeltajat pakkautuivat autoihin ja ajoivat kilpaa Oulun bussiasemalle. Timon ja Villen tiukan loppukirin jälkeen Ville sai nopeimman kuskin tittellin johtuen Timon väärästä käsityksestä maalin sijainnista. Lopulta kaikki selvisivät hengissä lähtöruutuun ja vaeltajat aloittivat kaupunkiseikkailun.

Kaupunkiseikkailussa vaeltajat etsivät kaupungilta kätköjä, joissa oli erilaisia tehtäviä. Vaeltajat mm. ottivat valokuvat toripolliisin kanssa ja vierailivat taidemuseolla vastaten mitä erikoisempiin kysymyksiin. Lopulta keräännyttiin yhdessä piiritoimistolle, sanottiin heipat uusille sekä vanhoille ystäville ja erottiin!

Vaelluskuumetta...

Omituisia juttuja partiopolullani:

1. Taidan olla suvun ensimmäinen partiolainen.

2. Sain ensimmäisen kokemuksen haikilla osallistujana olemisesta tänä pääsiäisenä PJ-kurssilla. Kyllä! Ennen en oo haikille joutunu/päässy. Tämä saattaa johtua siitä että mulla oli melkein viisi vuotta pitkä "välivuosi" jonka ikäisenä vartiolaiset yleensä tekee kaikki haikkinsa ja leireilee leirinsä. Toki olen monille leireille osallistunut, mutta oon ollu niillä yleensä haikilla itte hommis tai sitte haikkia ei oo ollu ollenkaa.

3. Oon ollu yli kymmenes eri partiokisas: Kympillä! oli ensimmäiset partiokisat joissa oon ollu. Sitte on tullu Lakeuden kutsu, Plask, Päivästä päivään, Kisälli, Nyota ya Afrika, Ajo2010, Köppääly, Pakki 2010, Helmi 2011, PaHaRASTI, Hui hirviä!, partio.nyt 2.011 ja Olipa kerran (puuttuikohan jotaki?!)

4. Oon osallistunu vain yhdelle "pitkälle" vaellukselle. Se tehtiin lippukunnan kesken. Jurvan Saloveikoilla on ollut tapana tehdä vaellus Lappiin noin kahden vuoden välein. Olin vuonna 2009... POKA SIITÄ ON JO KAUAN! Tänä vuonna onneksi pääsee taas tarpomaan Lapin maisemiin, tällä kertaa määränpäänä Saariselkä.

Muistelenpa kuitenkin tuota 2009 reissua. 

Kohteena oli Hetta-Pallas. Lähdin sinne isän kans. Olisin lähteny jo vuotta aiemmin, mutta isä ei silloon päässy ja äiti ny ei lähtisi, vaikka puukolla vähä törkkis. Lisäksi olin aika pieni ja pihalla kaikesta lähtemään yksin. Tosiaan, isän kans lähdettiin viettämään isä-poika-laatuaikaa ja sitä se oliki! Bussi lähti Jurvasta illalla, saapui määränpäähän ja jätti meidät kaikki sinne.

No siitä sitte ylitettiin joki moottoriveneellä pienissä ryhmissä ja lähdettiin vaeltamaan. Viisi päivää vaellettiin, ylitettiin monta tunturia ja lopulta oltiin yli 50 kilometrin päässä Pallaksen juurella. 

Reissu on jääny mielehen hyvin. Se yhteisöllisyyden tunne oli aivan mahtava! Iltanuotiolla makkaraa paistaen, leikkien, korttia pelaten, laulaen tai vain istuen oli jotain niin siistiä, mitä hyvin harvoin tulee tehtyä normaalisti. Nykyisin on tietokoneet, konsolit, TV ym. ym. mitkä viihdyttää. En ny halua ruveta moittimaan niitä, koska itsekkin olen ja sinä olet tällä hetkellä niitä käyttämässä ja aivan mahtavia yhteydenpito- ja huvivälineitähän nämä on, mutta on se aivan eri asia istua luonnon helmassa tyyppien kans auringon laskiessa ja savun tuoksun leijaillen nenän ulottuville.

Vielä muutama kuukausi edessä ennen uutta muistojentekoreissua! Sitä odotellessa...

PS. Pitäis ostaa uus rinkka. Vanha on todettu monet kymmenet kerrat liian pieneksi :/ Onneksi on kesäksi töitä :D

Villasukka looks

Sara, 18

"Sukkani ovat vuoden vanhat, ja olen itse suunnitellut ne.

Halusin kuviolliset villasukat, kerroin asiasta äidilleni, ja hän neuloi nämä minulle."

6 April 2013, Seinäjoki

Sussu, 19

"Olen itse neulonut sukkani. Ne ovat olleet minulla hyvin monta vuotta, ehkä jo viisi vuotta.
Halusin pitkävartiset sukat, joten päätin tehdä sellaiset itse."

6 April 2013, Seinäjoki



Emmi, 18

"Villasukkieni varret ovat vanhoista sukista, joiden pohja oli kulunut pois.
Tein itse sukkiin uuden pohjan. Käytän villasukkia vuoden ympäri.'"

6 April 2013, Seinäjoki



Essi, 17

"Villasukat ovat kummitätini tekemät, ja käytän niitä paljon.
Ne ovat melko uudet, vasta noin seitsemän kuukauden ikäiset."

6 April 2013, Seinäjoki



Sanni, 20

"Nämä ovat julkisten paikkojen villasukkani.
Minulla on villasukat erikseen kotikäyttöön ja julkisille paikoille."

6 April 2013, Seinäjoki



Riitu, 19

"Äitini on neulonut nämä sukat, kuten kaikki muutkin villasukkani.
Niissä on parasta langan sopiva paksuus, koska ne sopivat hyvin vaikkapa kumppareihin."

6 April 2013, Seinäjoki



Janne, 25

"Nämä ovat yhdet parhaista sukistani, koska niissä ei ole ainoatakaan reikää.
Ne eivät valitettavasti ole villaa, mutta hyvät sukat joka tapauksessa."

6 April 2013, Seinäjoki



Suvi, 22

"Olen itse valinnut villasukkien värit, ja äiti on tehnyt ne minulle.
Nämä ovat minun Seinäjoki-sukkani; ne ovat täällä aina."

6 April 2013, Seinäjoki



Satu, 20

"Nämä villasukat ovat äitini tekemät, ja olen saanut ne joululahjaksi.
Villasukkia on kiva tehdä myös itse."

6 April 2013, Seinäjoki



Teija, ~24

"Villasukkani reissaavat ahkerasti ympäri Suomen."

6 April 2013, Seinäjoki



Pyry, 18

"Villasukat on pelastettu LNK:n talvileirin löytötavaroista. Hyvät sukat.

Koin sukat välittömästi omikseni, vaikka sainkin myöhemmin kuulla äidiltäni, että ne eivät alunperin olleetkaan minun."

6 April 2013, Seinäjoki



Pekka, 24

"Sukat ovat äitini tekemät, ja sain ne viime jouluna joululahjaksi.
Kuosi on Alahärmä."

6 April 2013, Seinäjoki

PT-kisat toiselta puolelta

Pohjanmaan Partiolaisten talvipiirinmestaruuskisat järjestettiin tänä vuonna Kauhajoella. Me (eli Jurvan Saloveikot) ja Kauhajoen Kytöveikot yhyres väsättiin kilpailut. Nimeksi päätettiin "Olipa kerran" ja tehtävien nimet liitettiin aiheeseen. Minä suunnittelin tämän mahtavan logon!!! Toimin myös rastipäällikkönä ja ulkoisen viestinnän vastaavana.

Rastien nimiä oli hauska keksiä. Pistesuunnistuksesta tuli "Hannu ja Kerttu", ruokarastilla tehtiin spagettia, joten nimeksi tuli "Kaunotar ja kulkuri". Oma rastini oli "Suomen ympäri 80 sekunnissa". Tehtävänä oli sijoittaa 15 nastaa styroksiseen Suomen karttaan. Jokainen nasta vastas kaupunkia jotka oli mainittu erillisessä kaupunkiluettelossa. EI MUUTEN OO MIKÄÄ HELPPO TEHTÄVÄ!!! Aluksi ittekki ajattelin, että pitää pistää joitaki harvinaasempia kaupunkeja listalle, mutta suurin osa ei saanu edes Turkua tai Helsinkiä oikealle paikalle. Tarkistamisessa käytin apuna tuollaisia pahvisia häkkyröitä jotka väsäsin viime tingas päivää ennen kisoja. Vanhemmilla sarjoilla oli rajoina kaupunkien rajoista ton kartan mukaan n. sentti yli. Pienemmillä kaksi. Ja siltikää ei osuttu! Tämä oli siis hyvä tehtävä. Kisoissa oli hauskaa. Mä yritin olla mahdollisimman positiivinen kaikille joukkueille. Oon huomannu että tylyt rastimiehet on HYVIN ärsyttäviä! Piirileiri Havulla olleet tunnisti mut stuertiksi!

KIITOS KAIKILLE MUKANA OLLEILLE!!! MULLA OLI HAUSKAA!!!

Tästä lähtee!

Nenäpäivä-kampanja alkaa tänään, ja huipentuu 9.11. vietettävään Nenäpäivään ja TV2-kanavalla esitettävään Nenäpäivä-show'hun.

Mitä sinun tulee tehdä nyt osallistuaksesi kampanjaan?

1. Mene R-kioskille ja osta oma nenä. Vinkkinä, lähin Ärrä löytyy täältä.
2. Jos et pääse Ärrälle, niin osta oma nenätuotteesi Nenäpäivän verkkokaupasta.
3. Klikkaa itsesi Partion tiimin sivulle ja lahjoita Nenäpäivä-keräykseen partiolaisten tiimin kautta.
4. Tarkista Partion Facebook-sivun tapahtumaosiosta sinua lähin partiolaisten järjestämä Nenäpäivä-tapahtuma, merkkaa se kalenteriisi ja valmistaudu nenäilemään.
5. Käännä kanava perjantaina 9.11. kakkoselle, ja bongaa partiolainen.

Saa toimia! :)

Nenäpäivä lähestyy!

Nenäpäivä on kampanja, joka kerää rahaa maailman köyhimmissä oloissa elävien lasten hyväksi. Kuulostaa tavalliselta hyväntekeväisyysjärjestöltä, eikö? Erona muihin vastaaviin kampanjoihin on se, että Nenäpäivänä hyvää tehdään ennen kaikkea ilon, naurun ja hauskojen juttujen kautta. Kampanjaa organisoi Ylen Hyvä Säätiö, jonka toiminnassa mukana on yhdeksän Suomen suurinta ja tunnetuinta hyväntekeväisyysjärjestöä (mm. SPR, KUA, UNICEF, ...). Järjestöjen lisäksi mukana on tunnettuja suomalaisia. Nenäpäivä huipentuu varsinaisena Nenäpäivänä 9.11.2012 Ylellä näytettävään Nenäpäivä-show-lähetykseen.

Nenäpäivänä siis nenäillään, nenätetään ja pöljäillään. Koska Nenäpäivällä on paljon samoja tavoitteita kuin meillä partiolaisilla, on Suomen Partiolaiset mukana vuoden 2012 Nenäpäivässä yhtenä pääyhteistyökumppaneista. Luvassa on partiolaisten järjestämiä patsaiden nenätyksiä ympäri Suomea ja näiden nenätysten yhteyteen järjestettyjä tempauksia, joissa jokainen voi osallistua Nenäpäivä-keräykseen. Keräykseen voi osallistua mm. seuraavilla tavoilla:

1. Lahjoita haluamasi summa partiolaisten tiimin yhteiseen pottiin tämän sivun kautta. Lahjoituksen voi tehdä  verkkolahjoituksena (summa valittavissa) tai tekstiviestilahjoituksena (10€ lahjoitus/tekstiviesti).
2. Hanki Nenäpäivä-tuote, esimerkiksi oma Nenä! Tuotteita saa Ylen verkkokaupasta tai R-kioskeilta varsinaisen kampanja-ajan alettua 17.10.
3. Osallistu Nenäpäivä-tapahtumaan!

Nenäpäivä 2011 keräsi hyväntekeväisyyteen noin 2,2 miljoonaa euroa. Tänä vuonna tuo luku on toivottavasti vielä suurempi. Vuosina 2011-2013 kerätyt varat kohdistetaan erityisesti Afrikan ja Etelä-Aasian lasten koulutuksen, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.

Kuulostaa aika hyvältä, eikö? Eiköhän pistetä homma käyntiin ja tehdä yhdessä hyvää. :) Varsinainen kampanja-aika alkaa 17.10., mutta lahjoittaa voi jo nyt.

Nenäpäiväterveisin,

nenätetty Riitu :)

PS. Meidän lippukunta osallistui pari viikkoa sitten Nälkäpäiväkeräykseen, joka sekin on aika iso kampanja. Oletko sinä ollut joskus jollain tavalla mukana jossain hyväntekeväisyyskampanjassa? Itse tiedän oikeastaan näistä "isommista" ainoastaan Nälkäpäivän ja Nenäpäivän, uusia vinkkejä otettaisiin mielellään vastaan. :)

Vuosien varrelta...

Piirileiri Havu on enää muutaman viikon päässä. Allekirjoittaneelle se on kesän huippukohta ja odotan jo innolla raksaleirin ensimmäisen aamun valkenemista! Uusia kokemuksia odotellessani, sorruin muistelemaan vanhoja, ja haluaisinkin nyt jakaa muutaman niistä täällä. :)

Kuva: Sanni Pietilä

Kirkkaana mielessä on vielä viime kesän Jamboree Ruotsissa ja leirilippukunta Nila

Kuva:Sonja Kananen

Syntymäpäiviäkin on tullut  vietettyä partion merkeissä

Kuvat: Juho Kivelä

Myös Kilke ja Big Jump tuli nähtyä

Kuva: Sonja Kananen/Saila Suominen

YSP:ien Säihkyturpa-partiodrinksubaari Tuulevilla

Kuva: Mikko Jalo

YSP-kurssin gaala-ilta ft. mehudrinksut

Johtajien virkistäytymis-ja suunnitteluviikonloppu italialaiseen tyyliin a la Samposet!

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa... :)

Myötäpäivillä 2008 sattui ja tapahtui...

Kuva: Sonja Kananen

Parhaat hetket on tietysti tullut koettua ystävien kanssa. :)

Monenlaista on siis tullut koettua. Toivon tosissaan, että Havu tuo tullessaa monia uusia tuttuja ja mahtavia leirihetkiä ja-muistoja! Nähdään Maijanlammella! 

-Emmi